lauantai 19. tammikuuta 2013

KIITOLLISUUTEEN KÄÄRIYTYNYT YKSINÄISYYS

Aurinko killottaa pihapuihin. Pakkanen puristaa sisälle. Onneksi eilen kävin salilla, pakkasen sylissä silloinkin, joten nyt ei tarvitse. Relaan.

Sisar soittaa. Toinenkin varmaan kohta. On ihanaa, että he vielä ovat. Lisäksi lapset ja lapsenlapset. Voiko enempää enää pyytääkään?

Olen kiitollisuuteen kääriytynyt yksinäisyys.

2 kommenttia:

Mustis kirjoitti...

Tuttu tunne, tuttua on myös yksinäisyyden kokeminen.

Sylviira kirjoitti...

<3

LUETUIMMAT