perjantai 18. tammikuuta 2013

TOSI OUTOA

Outoa olla ilman sinua. 
Outoa ilman hengitystäsi. 
Outoa ilman liikehdintääsi. 

Olen pyyhkinyt pöydät, 
olen luutunnut lattiat, 
olen katsellut ikkunasta, 
jos olisit siellä ulkona jo. 

Enkeli seinällä huutaa. 
Luulee jotain huomanneensa. 

Kalteriparvekkeen takana 
vain haamu hymyilee. 
Kuka häntä uskoo? 

Minäkö? 


2 kommenttia:

anja kirjoitti...

Taas hieno runo. Lueskelin eilen illalla runokirjaasi ja nautin kovasti runoistasi.

Sylviira kirjoitti...

Kiitos. <3

LUETUIMMAT