Presidentin vaalivalvojaisissa Peppinja jännäsi. Toinen (6v.) fuusion osakkaista Haaviston puolesta, koska "se huolehtii luonnosta", toinen (5v.) taas Niinistön, sillä "se on niin komee"...
Tuloksen selvittyä en saanut tietää, seurasiko käsirysyä tai muutakaan nikottelua, ehkä he vain tyytyivät kansan päätökseen. Ihan kuten me isommatkin. Kekkosta emme enää voi saada, joten on tyydyttävä lähinnä häntä muistuttavaan. Eikö niin?
Tuloksen selvittyä en saanut tietää, seurasiko käsirysyä tai muutakaan nikottelua, ehkä he vain tyytyivät kansan päätökseen. Ihan kuten me isommatkin. Kekkosta emme enää voi saada, joten on tyydyttävä lähinnä häntä muistuttavaan. Eikö niin?
Tänään ajoin kohti aurinkoa. Ja myös sateenkaarta. Pakkasta -25:n asteen verran, mutta sateenkaari se oli. Kuvittelin kaasuttavani sen sillalle, hurruuttavani sitä pitkin sen loppupäähän, löytäväni aarrearkun, jolla ostaisin ihanan kattohuoneiston saunalla, Töölöstä, läheltä Peppinjaa.
Silloin kaikki rakkaimpani olisivat lähelläni. No, lähes... ainakin lapset ja lapsenlapset, ne rakkaat edesmenneethän pysyvätkin luonani aina, ajatuksen päässä.
Siskot sun muut läheiset tapaisin tarvitessani...
Silloin kaikki rakkaimpani olisivat lähelläni. No, lähes... ainakin lapset ja lapsenlapset, ne rakkaat edesmenneethän pysyvätkin luonani aina, ajatuksen päässä.
Siskot sun muut läheiset tapaisin tarvitessani...
No, en kaasuttanut enkä hurruuttanut.
Jonkinlainen aarre mulla silti on.
Jonkinlainen aarre mulla silti on.
4 kommenttia:
Eikö olekin ihanaa, että vielä näin hieman varttuneemmallakin iällä voi uskoa löytävänsa aarteen - vaikkapa sateenkaaren loppupäästä tai ihan mistä vain? Niin kauan kun on haaveita ja unelmia, jaksaa kulkea loppumatkankin.
Kekkosesta puheenollen: Olitko Sinäkin tammikuussa v. 1958 Juntusen koululla "Kekkosta kahtomassa?" Aune
En ollut, meidän koulumme oli siellä 10 km:n päässä järven talvitietä pitkin ajatellen eikä sieltä noin vain lähdetty mihinkään. Kekkosen linnassa kävin silloin -61, luullakseni, Niilo Tarvajärven rajaseudun lasten retkellä. Itse kuningas vain ei ollut kotona silloin...
Monet kerrat olen miettinyt miten mukavaa olisikaan asua siellä pääkaupunkialueella juuri saman syyn vuoksi. Kaukana ovat lapset ja lastenlapset. Onneksi ovat kumminkin samassa maassa eikä valtameren takana.
Meidänkin 6-vuotias joulutyttö seurasi aktiivisesti vaaleja ja Pekka oli eskarilaisten suosikki..
Sitä minäkin olen miettinyt, että entäpä jos ne olisivatkin kaukana ulkomailla. Miten mummin sydän kellahtelisikaan... sehän muutenkin jo pulpahtelee kaikkien sattumusten tahdissa. <3
Lähetä kommentti