maanantai 13. helmikuuta 2012

ILLALLA UNIEN UTUMAAHAN KANSSASI KÄYDÄ - SAANHAN?


Yön pimeys aamuun hiljaa vaihtuu,
uni karkaa silmästä nukkujan.
Unikuva mielestä häviää, haihtuu.
Tapahtuikohan sitä ollenkaan?

Olit luonani yön hetken
hiljaisen.
Veikö sarastus mennessään
kaiken sen?

Etkö sylissäsi tuudittanutkaan?
Enkö suukkojasi saanutkaan?

Jaksanko päivän
- taas -
yksinäisen?

Arjen askeleihin 
heräilen…
Kestän kai sen…

Mutta illalla 
unien utumaahan
kanssasi käydä - saanhan? 

10 kommenttia:

Minttuli kirjoitti...

Kaunis runo! Omasiko?
Oikein hyvää viikkoa ja Ystävän päivää huomiselle!

Sylviira kirjoitti...

Kiitos. Omanipa hyvinkin, en yleensäkään tänne laita muita kuin omiani. :)

Hyvää Ystävänpäivää sinullekin!

anja kirjoitti...

Onhan hieno tunnelma runossasi! Unien usvamaa, ihana sanapari!

Sylviira kirjoitti...

Kiitos. Tuon runokokoelman tekonimenä onkin Usvanoita/Unissa usvien, jostain syystä. Kenties elänkin jatkuvasti jonkinlaisessa usvamaassa muutenkin. ;)

Aili-mummo kirjoitti...

Kaunis runo, hieno.<3

Oikein mukavaa ystävänpäivää, Sylviira.<3

Sylviira kirjoitti...

<3

Marleena kirjoitti...

Hyvää ystävänpäivää ja -vuotta! ♥!

Sylviira kirjoitti...

Kiitos samoin, Marleena! :)

HJ kirjoitti...

Kaunis runo! :)

Sylviira kirjoitti...

Kiitos, HJ! ;)

LUETUIMMAT