Yön pimeys aamuun hiljaa vaihtuu,
uni karkaa silmästä nukkujan.
Unikuva mielestä häviää, haihtuu.
Tapahtuikohan sitä ollenkaan?
Olit luonani yön hetken
hiljaisen.
Veikö sarastus mennessään
kaiken sen?
Etkö sylissäsi tuudittanutkaan?
Enkö suukkojasi saanutkaan?
Jaksanko päivän
- taas -
yksinäisen?
Arjen askeleihin heräilen…
Kestän kai sen…
Mutta illalla unien utumaahan
kanssasi käydä - saanhan?
10 kommenttia:
Kaunis runo! Omasiko?
Oikein hyvää viikkoa ja Ystävän päivää huomiselle!
Kiitos. Omanipa hyvinkin, en yleensäkään tänne laita muita kuin omiani. :)
Hyvää Ystävänpäivää sinullekin!
Onhan hieno tunnelma runossasi! Unien usvamaa, ihana sanapari!
Kiitos. Tuon runokokoelman tekonimenä onkin Usvanoita/Unissa usvien, jostain syystä. Kenties elänkin jatkuvasti jonkinlaisessa usvamaassa muutenkin. ;)
Kaunis runo, hieno.<3
Oikein mukavaa ystävänpäivää, Sylviira.<3
<3
Hyvää ystävänpäivää ja -vuotta! ♥!
Kiitos samoin, Marleena! :)
Kaunis runo! :)
Kiitos, HJ! ;)
Lähetä kommentti