Tapasinpa ihanan nuoren tytön tässä taannoin käydessäni hemmottelemassa itseäni. Hän oli jättämässä työnsä ja muuttamassa takaisin Suomussalmelle mummonsa ja ukkinsa avuksi. Asumaan heidän luokseen, auttamaan kaikessa tarvittavassa, ei täysin omaishoitajaksi kylläkään (mummonsa oli siinä toimessa), vaan aikomuksenaan oli käydä kylänpinnassa omaakin työtään tekemässä muutaman tunnin silloin tällöin, keikkaluontoisesti. Hän jopa yllättyi kun sanoin arvelevani hänen olevan harvinainen lajissaan nykypäivinä ja uskovani isovanhempien olevan tosi ylpeitä ja kiitollisia noin välittävästä lapsenlapsesta.
No, se oli kuulemma ihan luonnollinen valinta hänelle. Onnellinen hän kuitenkin oli sanoessani miten hyvälle mielelle hän minut saikaan ja miten arvostan häntä.
Ei onneksi kaikille se mammona ole tärkeä nykyaikanakaan, vaan inhimillisyys, rakkaus ja epäitsekkyys saavat tilaa. Lähetän voimahaleja sinulle, ihana ystäväni! Isovanhempasi ovat varmasti onnellisia aarteestaan!
4 kommenttia:
Melkein tuli tippa silmään, kun ajattelen tuota nuorta, ihanaa tyttöä. Kyllä elämä joskus vielä kiittää tyttöä. On ihanaa, kun vielä löytyy enkeleitä!
Samaa minäkin mietin, että kyllä hän vielä jostakin sen kiitoksen saa, vaikkei varmaan edes odota sellaista. Hän on aito.
Sellaiset nuoret ovat todella harvassa, jotka arvostavat meitä 'vanhoja'.:D
Oikein hyvää tiistaipäivää sinulle, Sylviira<3
Kiitos, sitä samaa toivotan sinullekin, Aili-mummo! <3
Lähetä kommentti