Muistissa on tuoreena vielä se kerta, jolloin pidin mökkiä lämpöisenä takkatulen avulla, itsepäisesti yksin porskuttelin. Silloin oli kylläkin vain noin kahdenkymmenen asteen pakkassää ja sillä kertaa tein sitä ainoastaan muutaman päivän ajan, mutta kyllähän se puuta tuhkasi. Vaikka illalla olin lämmittänyt sisätilan noin kahteenkymmeneen lämpöasteeseen (ulkona paukkui siis sen kahdenkymmenen pakkasasteen voimalla), niin aamuvarhaisella mökin lämpötila näytti tasaista nollaa... Ja kysymyksessä oli ihan pikkiriikkinen mökin tumpelo.
En tietenkään masentaa enkä lytätä hanketta millään muotoa halua, päinvastoin, kunnioitettavahan se on ja toivon kovasti, että tyttö saa kaiken kuntoon haluamallaan tavalla eikä lannistu, vaan keksii tarvittavat keinot pärjätä luonnonvoimien keskellä ja oppii rakastamaan tätä karua korpiseutuamme yhtä paljon kuin mekin. Sillä vaikka se paljon vaatiikin, niin paljonhan se antaakin. Ja mikä parasta, naapuriapu on näillä selkosilla verraton tuki ja turva; kainuulainen ei jätä naapuriaan hätää kärsimään, se on varmaa!J.K. Sinne Tulevaisuuden älykylään on muuten jonoakin jo...
2 kommenttia:
Kyllä kissa kynnet löytää jne. (viittaan tarinasi tyttöön). Jäin miettimään että saattoi olla suoravetoinen se takka tai ainakin huonot eristeet siinä mökissä kun ei lämpö pysynyt:)Aika kylmää huh, olen kuullut tölleistä 60-luvulla jossa oli aamulla lämpöä ehkä kuutisen astetta ja nurkat jäässä niin ulkoa kuin sisältäkin ja sekin tuntui aika karskilta.
Juu, olen samaa mieltä tuosta kynsien löytämisestä. Jos tyttö on sellainen tarmonpesä mitä olen kuullut ja nauttii kyseisestä elämänmuodosta, niin eihän hän anna minkään siihen esteeksi tulla. Saattaa vielä onnistua kohentamaan monellakin tavalla kylän imagoa...
Ja tuosta mökistäni... Niin, kyllä se on alun perin tarkoitettu vain kesäkäyttöön ja takkakin sen mukaisesti muurattu. Hirsimökki se kyllä on, mutta kieltämättä hataraksi jo harmaantunut. Nykyisin siellä olisi kyllä kaasulämmitystäkin tarjolla, joten nyt siellä kyllä pärjäisin, vähän aikaa, mikäli enää jaksaisin, mutta siinä mielessä olen tainnut luovuttaa jo. Pitäisi sattua aikamoinen elämän haaksirikko, mikäli sinne tähän vuodenaikaan pakenisin.
Lapsuuskodissani muuten oli leivinuuni ja hella, mutta silti pirtin nurkassa oleva vesisanko saattoi paukkupakkasilla olla aamulla ohuessa jääkatteessa. :) Tosin eristyksenä talossa taisi olla pelkää sahanmuhaa ja lattia oli rakennettu suoraan multimuksen päälle. Tyypillistä sodanjälkeistä rakentamista, kun varoja oli vähän käytössä. Siellä talon alle kaivetussa kuopassa muistan muuten pienenä seikkailleeni, kielloista huolimatta. :)
Lähetä kommentti