Keinui rannalla virran kristallisen
pieni pursi, hohtavan valkoinen.
Siihen kirkassiipinen enkeli
kantoi uupuneen äitimme hellästi.
Purren ohjasi helmiportteja kohti,
missä niin moni rakas jo äitiä odotti.
Meille jäljelle jäi kyynelhelmien vana…
Silti muistoissa aarteena säilyy
äidin rakkaus lohduttavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti