VALTAVEITIKAT

--> Ensilumi näyttäytyi jo alkuviikosta, talven lähestymisestä muistutellen. Kolme viikkoa etuajassa, kuulemma. Oikeastaan sille saisi määrätä lähestymiskiellon, ainakin muutamiksi kuukausiksi vielä. Kun se olisikin edes kunnon talvi, mutta kun se saattaa olla pitkiä aikoja pelkkää sohjoa ja jäätä vain! Jo pelkkä ajatuskin viheliäisestä liukastelusta värisyttää ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä viluisemmaksi käy olo. ”Paa vaatetta päälle!” kuuluu viereltä, mutta silti se ydinvilu jää, villoista huolimatta. On se niin epistä, että meillä on niin lyhyt kesä!

Sitten toiseen uutiseen, peräti outoon sellaiseen, vaikka ei kai sen enää pitäisi ketään hämmästyttää, onhan täällä totuttu jo niihin kummallisuuksiin ja vedätyksiin. Mutta nyt, kun ja vaikka vajeita on löytynyt sieltä sun täältä, rahaa viskataan niinkin tärkeään kuin Oulujärven ylitystien esiselvitykseen, eikä vähän viskatakaan – 100 000 eukkoa! Ne oikeatkin eukot ja ukot taitavat mennä siinä samassa työnnössä, samoin lapset, joiden tulevaisuuden näkymät pitäisi vahvistaa turvallisemmiksi eikä suinkaan ohjata lankulle kävelemään! 


”Ei naarata”, sanoisi savolaisukko tähän. Eipä niin. Pitänee vain ruveta valmistautumaan siihen, että upotaan kaikki. Itketään ja kiukutellaan, mutta upotaan. Yhdessä. Eikä naarata. 


No, ehkä ne jääräisimmät valtaveitikat kuitenkin onnistuvat kepluttelemaan pinnalle ja jäävät kelluttelemaan tyytyväisinä, pulleine pusseineen ja puupäineen...