JA SE HIKI VALUI AINA VAAN

Vuodatin hikeä. Voi miten minä vuodatinkaan! Silti olin luvannut Hänelle lähteä Lystinurmen latotansseihin Eino Leino -talon pihapiiriin. Mitkään mutinat eivät auttaisi, tiesin, joten muutaman tuikitärkeän vaatekappaleen kanssa taisteltuani istahdin autoon. Hän vähän mökötti jo. Sitten minäkin pikkuisen...

Höpsöilyt huiskahtivat suit sait hatelikkoon kun pysäköimme Kuvakirkon ohi vievän tien varrelle. Ihana näkymä Oulujärvelle avautui ja sen korkealla töyräällä sijaitsevassa ladossa oli meneillään tanssikurssit, joiden loppuvääntöjä päästiin seuraamaan. Lipunostopaikalla merkitsimme itsemme numeroiksi 49 ja 50. Kun kurssi loppui, astui orkesteri Metakka asemiinsa. Yhtye koostuu paikallisen tanssiseura Casamban jäsenistä.

Aluksi Casamban puheenjohtaja Martti vei vaimonsa häävalssiin - oli heidän yhdeksäs hääpäivänsä. Tunnelma oli romanttinen, herkkä... Katsojat supattelivat. "Miten rakastuneita vieläkin..."

Ja sitten se alkoi. Kaikkea tanssia maan ja taivaan väliltä, no, lähes. Orkesterin solisteja oli kolme, jotka vuorotellen astuivat remmiin ja tauoilla tanssittivat levyt. Aurinko paahtoi ja saunatunnelma vallitsi. Silti jalat eivät malttaneet pysyä paikoillaan; eikö muka saunassa tanssia voisi? Ja hiki valui...

Viimein, juuri ennen kotiinlähtöä, ilmoille singahti Säkkijärven polkka, joka imaisi lattialle ja laittoi jalat lentämään. Ja se hiki valui aina vaan, mutta se tuntui jo ansaitulta vuodatukselta. Nautinnosta kumpuavalta...

Ja se, jos mikä, teki terää!

MOTT

Nyt itkee sydämein... Niinhän siinä kävi, kuten sydän vavisten odotettiin: Kajaanin toistasataavuotias opettajankoulutuslaitos nakattiin kesken yhteisen matkan yli laidan, ylimielisesti upotettiin Oulujärven syviin aaltoihin, kaivettiin pohjalle iso monttu ja kipattiin sivistys siihen. Vielä tylyt hiekat päälle ja vot: sallikaa vetten käydä ylitse taas - Kainuhun kansa ei armoa eikä opetusta saa!

Jos olisin tottunut julkisesti kiroilemaan, niin nyt noituisin, oikein hartaasti pärskäyttelisinkin...

Joku älykäs oivaltaja muuten ehdotti, että nuo lastemme ja lastenlastemme tulevaisuuden ja toivon murskaajat tulisi asettaa ikuiseen lähestymiskieltoon, mi koskisi koko Kainuun aluetta... Hieno ajatus!

Ja arvatkaa mitä: Seuraavaksi upotetaan Kajaanista Ammattikorkeakoulu! MOTT = Mikä On Tulevaisuudessa Tapahtuva.


SILTI: Kaunis on Kainuu, kuten Esko Rahkonen laulaa. Sitä ne eivät voi viedä! Eiväthän?

VALTAVEITIKAT

--> Ensilumi näyttäytyi jo alkuviikosta, talven lähestymisestä muistutellen. Kolme viikkoa etuajassa, kuulemma. Oikeastaan sille saisi määrätä lähestymiskiellon, ainakin muutamiksi kuukausiksi vielä. Kun se olisikin edes kunnon talvi, mutta kun se saattaa olla pitkiä aikoja pelkkää sohjoa ja jäätä vain! Jo pelkkä ajatuskin viheliäisestä liukastelusta värisyttää ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä viluisemmaksi käy olo. ”Paa vaatetta päälle!” kuuluu viereltä, mutta silti se ydinvilu jää, villoista huolimatta. On se niin epistä, että meillä on niin lyhyt kesä!

Sitten toiseen uutiseen, peräti outoon sellaiseen, vaikka ei kai sen enää pitäisi ketään hämmästyttää, onhan täällä totuttu jo niihin kummallisuuksiin ja vedätyksiin. Mutta nyt, kun ja vaikka vajeita on löytynyt sieltä sun täältä, rahaa viskataan niinkin tärkeään kuin Oulujärven ylitystien esiselvitykseen, eikä vähän viskatakaan – 100 000 eukkoa! Ne oikeatkin eukot ja ukot taitavat mennä siinä samassa työnnössä, samoin lapset, joiden tulevaisuuden näkymät pitäisi vahvistaa turvallisemmiksi eikä suinkaan ohjata lankulle kävelemään! 


”Ei naarata”, sanoisi savolaisukko tähän. Eipä niin. Pitänee vain ruveta valmistautumaan siihen, että upotaan kaikki. Itketään ja kiukutellaan, mutta upotaan. Yhdessä. Eikä naarata. 


No, ehkä ne jääräisimmät valtaveitikat kuitenkin onnistuvat kepluttelemaan pinnalle ja jäävät kelluttelemaan tyytyväisinä, pulleine pusseineen ja puupäineen...