Kokemuksesta tiedän, että pienellä koululla häiriköidään PALJON vähemmän, opettajan antamat ohjeetkin pysyvät mielessä oppituntia kauemmin. Jos itse ei muista, niin kyllä joku muistuttaa, uskaltaa muistuttaa.
Tiedän myös, että pikkuinen oppilas on isossa koulussa suojaton, alttiina kaikenlaisille isompien kekseliäisyyksille. Eivätkä ne isommatkaan olisi sitä kaikkea keksineet, jos olisivat olleet pienessä kouluympäristössä, jossa kaikki tuntevat toisensa. Ja uskokaa, että ei se opettajan silmä kaikkeen yllä, vaikka kuinka yrittää. Turha niistä hankaluuksista on vain opettajaa syyttää. Jos jokainen lapsi pidettäisiin kotonakin tiedon ja tunteen tasalla, niin kiusaamisia sun muita ei niin paljon tapahtuisi... Isommassakaan koulussa. Jos lapsista välitettäisiin. Siis yleissuomalaisesti välitettäisiin.
No, taisin taas poikkelehtia... Mutta onhan se tosiasia, että jos lapset ihan oikeasti kaikkialla otettaisiin huomioon, niin heillehän taattaisiin vähintäänkin yhtä hyvät työskentelyolosuhteet kuin aikuisillekin, eikö niin? Kouluissa olisi työrauha, "työpaikkakiusaamista" ei sallittaisi, ryhmät olisivat sellaisia, että jokainen pääsisi antamaan oman työpanoksensa tasa-arvoisesti, rähinöitsijät pistettäisiin kuriin (eikä opettajan ainoat voimat menisi heidän toppuutteluunsa toisten lasten jäädessä omiin oloihinsa, oppimaan mitä sattuvat oppimaan), työpäivä olisi normaalipituinen, työvälineet ajantasaiset, ruokatunti sen pituinen, ettei ahmia tarvitse (ja ruokaakin riittäisi ihan kaikille), taukohetket turvalliset... jatkaa voisi vaikka millä mitalla.
Viekö rahanahneus näiltä meidän suojattomimmilta jäseniltämme, lapsiltamme, lastenlapsiltamme, sisarustemme lapsilta (jokaiselle jokin yhteys löytyy) viattomimman lapsuuden? Joukossa tyhmyys tiivistyy, kaikkihan sen tietävät, pienessä joukossa ei niin paljon kuitenkaan, koska toiset pitävät huolen toisistaan. Isossa joukossa siihen ei uskalleta.
Milloin me aikaihmiset rupeamme suojelemaan edes lapsiamme? Vanhuksethan onkin lähes heitetty susille...
Päättäjä, onko sinulla lapsia tai lapsenlapsia? Opiskelevatko he mammuttikoulussa? Tiedätkö edes, MISSÄ koulussa ja MILLÄ LUOKALLA he nyt ovat? Tiedätkö, kiusaako joku heitä, kiusaavatko he muita tai häiritseekö joku jatkuvasti opiskelemista? Saavatko he suunvuoroa milloinkaan? Pitääkö heidän pelätä jotain? Väsyttääkö heitä, kun koulupäivä matkoineen tai hyppytuntineen on liian pitkä? Vai tiedätkö edes, että lapsia on ihan oikeasti olemassa? No ne ovat niitä, jotka kasvavat koko ajan ja jotka myöhemmin päättävät sinun tulevaisuudestasi, sinun viimeisimmistä elinolosuhteistasi! Luuletko, että he vaihtavat sinun vaippasi kiitokseksi kaikesta sinulta saamastaan? Luuletko, että he edes jäävät katsomaan vanhenemistasi?
Lasten vanhemmat: Miksi te annatte lapsillenne tehdä näin? Miksi te annatte koulun ja kaiken huipuksi vielä mieluisten harrastusmahdollisuuksienkin vajota ja viedä mukanaan lastenne tulevaisuuden? Teillähän se valta on ottaa asioista selvää ja saada tilanne hallintaan! Teillä on kaikki oikeudet vaikuttaa! MIKSI IHMEESSÄ te jätätte ne käyttämättä?
Tulinpa kipuranttiin kysymykseen: Tuoko ikä vasta tämän uskaliaisuuden? Uskalluksen ryhtyä vaatimaan heikoille puolustusta? Silloinhan sille ikäpuolueelle olisi tekemistä. Vainko se pystyisi nuorempansa suojelemaan? Pelastamaan tulevaisuuden?
Kun nämä "nuoremmat" näyttävät juoksevan vain sen rahan perässä, vaikka eivät taatusti matkaansa saa killinkiäkään, kun lähdön aika koittaa.
Ettäkö utopisoin? Taas?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti