Jää hyvästi, sinä tulena leimuava paljakka
ja
hopealla kirjavoitu, välkähtelevä rakka.
Jää hyvästi, taikarumpujen maa
näkymättömin silmin vartioivine seitoinesi
ja
vuoripurojen viiltämine tuntureinesi!
Säilyt sydämeni taikana
halki aikojen
ja
lumoosi kietoutuneena,
sieluni pitkin vaarojesi kupeita
ja
vuonojesi rantoja ripotelleena,
huippujesi usvaan sukeltaneena,
olen vahva.
Kun taas rotkojesi rinteet palavat,
tulen takaisin
ja
sulan lieskojesi hulmuun -
olen sinä
ja
sinä olet minä.
ja
hopealla kirjavoitu, välkähtelevä rakka.
Jää hyvästi, taikarumpujen maa
näkymättömin silmin vartioivine seitoinesi
ja
vuoripurojen viiltämine tuntureinesi!
Säilyt sydämeni taikana
halki aikojen
ja
lumoosi kietoutuneena,
sieluni pitkin vaarojesi kupeita
ja
vuonojesi rantoja ripotelleena,
huippujesi usvaan sukeltaneena,
olen vahva.
Kun taas rotkojesi rinteet palavat,
tulen takaisin
ja
sulan lieskojesi hulmuun -
olen sinä
ja
sinä olet minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti