lauantai 27. toukokuuta 2017

UNEN HARHA

Istun näköalapaikallani.
Lämmin tuulonen hyväilee olemustani
ja hullaannun -

humahdan auringonkiloon.
Metsä huminoi. 
Järvi ilakoi. 
Se välkkyy sinisenä, kimaltaa, leikkii.
Sieluni soi,
sydämeni sykkii,
ja riemu, elämisen ihanuus räjäyttää.

Oi autuus! Oi taivas!

Kalvas aamunkoitto tunkee 
avonaisen parvekkeen oven raosta
ja unen harhat sammuttavat sydämen hehkun.

Se sattuu.
Kipeästi, niin kipeästi.



Ei kommentteja:

LUETUIMMAT