KUIN KOIRA VERÄJÄSTÄ?

Suuret ikäluokat pääsevät eläkkeelle liian helpolla,

livahtavat sinne
kuin koira veräjästä...

Niin... Eilisillan A-talkissa kohtasivat toisensa sekä työmarkkinajärjestöjen että nuoremman sukupolven edustajat ja suunnilleen noilla sanoilla siellä kuuli kiitosta sodanjälkeisen Suomen rakennustyömaalle
syntynyt sukupolvi. 

Ensin se satutti, voimakkaasti.
Sitten "kolahti". 

Miten nykynuori, hemmottelevaan maailmaan ilman rajoja syntynyt voikaan käsittää, että puutteen, jopa kurjuuden, raakaan lihasvoimaan tukeutuneen ja alhaisen palkkatason läpikäyneet ovat oikeasti ANSAINNEET eläkkeensä? 

Lopen uupuneina, rättiväsyneinä, loppuunkaluttuina, terveytensä menettäneinä ja taatusti tunnollisesti eläkemaksunsa maksaneina; kaikkensa antaneina?

Nuorena jaksaa ja silloin voi olla ehdoton, mustavalkoinen, armotonkin. Tämänikäisenä minä puolestani voin ihan vapaasti olla niin laajasydäminen, armollinen kuin - puolueellinenkin.

OUTO MAA, KUMMA MAAILMA

Maailma on ihmeellinen, kummallinen, kummastuttavakin!
Kainuussa, minun Kainuussani, ei juuri lotkautettu korviakaan kirjoittamiselleni, vaikka siellä olen asunut ensin syntymästä nuoruusvuosiin ja sitten paluumuuttajana lähes 33 vuotta.
Ja nyt, Hämeeseen muutettuani, Kainuun rakkaat maisemat sieluuni syöpyneenä, sieltä poismuuttaneena, minut otetaan avosylin vastaan riihimäkeläiskirjailijoiden joukkoon, tuskin puolen vuoden asumisen jälkeen! Schmack, sa Riihimäki!

ONKS KIVA OLLA MUMMI?

Mummi seisoo asemalla. Odottaa.

Ring ring... Me ollaan täällä junien luona. Ollaanko me menty ristiin?

Kohta vilkkuu väkijoukossa, kaks pipopäätä pomppii eteenpäin ja mummin huomattuaan ryntää juoksuun. Halitaan. 

Äiti nauraa: - Pinjuskaa on vaarallista halata; 

hän tipahti kiikun alla olevaan lätäkköön ja on ihan ravassa.

No niinpä onkin,
varsinainen Rapa-Ripa.

Mummi halaa silti,
ihan pikkuisen vain varoo.

Ja Rapa-Ripa seisoo
koko ratikkamatkan.

Iltapala. Peppi vilkaisee mummiin, kauhistuu.

Paa pois ne silmälasit, 
et ole yhtään 
mummin näköinen! 

Veitikkamainen silmäys, mukana hiven uteliaisuutta. 

Onks kiva olla mummi? Miltä se tuntuu? 

Miltä tuntui kun tulit mummiksi?

Mummin ei tarvitse miettiä.

Kun sain tietää tulleeni mummiksi, koko maailma mullistui, 

keikahti kerralla päälaelleen. 

Tuntui, että voisin lentää joka suuntaan yhtä aikaa... 

Muistan täsmälleen, missä me silloin ukin kans oltiin. 

Halattiin, naurettiin, ja - minä tietysti itkinkin... 

Se on ihanin asia maan päällä. 

Peppi toteaa tyynesti: - Siltä minustakin tuntui kun Pinja syntyi.

Ja Pinja nauraa omalla tyylillään,
sillä eskarilaisen harvahampaisella... 

ELÄMÄNI LUNNAAT

Menneisyyden haikea hipaisu 

unen sokkeloissa...

Valon hiipivä sarastus 

silmäluomilla...

Hätäisesti rynnivän veden kohina 

putkistoissa...

Väsyneesti starttaavien autojen kumu 

porttikongeissa 

ja 

tyhjyyden ontto humina 

pääkopassa...

Elämäni lunnaat.