Mummi seisoo asemalla. Odottaa.
Ring ring... Me ollaan täällä junien luona. Ollaanko me menty ristiin?
Kohta vilkkuu väkijoukossa, kaks pipopäätä pomppii eteenpäin ja mummin huomattuaan ryntää juoksuun. Halitaan.
Äiti nauraa: - Pinjuskaa on vaarallista halata;
hän tipahti kiikun alla olevaan lätäkköön ja on ihan ravassa.
No niinpä onkin,
varsinainen Rapa-Ripa.
Mummi halaa silti,
ihan pikkuisen vain varoo.
ihan pikkuisen vain varoo.
Ja Rapa-Ripa seisoo
koko ratikkamatkan.
koko ratikkamatkan.
Iltapala. Peppi vilkaisee mummiin, kauhistuu.
Paa pois ne silmälasit,
et ole yhtään
mummin näköinen!
et ole yhtään
mummin näköinen!
Veitikkamainen silmäys, mukana hiven uteliaisuutta.
Onks kiva olla mummi? Miltä se tuntuu?
Miltä tuntui kun tulit mummiksi?
Mummin ei tarvitse miettiä.
Kun sain tietää tulleeni mummiksi, koko maailma mullistui,
keikahti kerralla päälaelleen.
Tuntui, että voisin lentää joka suuntaan yhtä aikaa...
Muistan täsmälleen, missä me silloin ukin kans oltiin.
Halattiin, naurettiin, ja - minä tietysti itkinkin...
Se on ihanin asia maan päällä.
Peppi toteaa tyynesti: - Siltä minustakin tuntui kun Pinja syntyi.
Ja Pinja nauraa omalla tyylillään,
sillä eskarilaisen harvahampaisella...
sillä eskarilaisen harvahampaisella...
4 kommenttia:
Ihanaa mummitarinaa ja niin tuttua!
Hyvää kevättä!
Kiitos, hyvää kevättä Sinullekin, Minttuli!
Hih ja hih!! Onpa pakko nyt kertoa teille että eilen kuulin ja näin kuvat lokakuussa syntyvistä ensimmäisistä lapsenlapsistamme <3 Ja muistan varmasti aina sen missä olimme kun se tieto kuvineen niistä pienistä pienistä ihmisenaluista sain puhelimeeni. Niin, heitä on tulossa kaksi <3 <3 Ihan sekasi siinä ihmispolo meni... ja taitaa olla vieläkii...
Oijoi joi! Sydämelliset onnittelut ihanasta uutisesta - ihan tuplaonnea, Anonyymi! :)
Lähetä kommentti