Kauppaan poikkean ostamaan ihan vain kananmunia kun ne ovat unohtuneet aiemmalla käynnillä.Tällä kertaa valitsen vain sen vedettävän korin, kun mitästä nyt turhaan isoa rakkinetta työntämään, vähille ostoksille, ja kun se juokseekin perässä niin kevyesti...
Omenoita ainakin tarvitsen, nehän odottavatkin jo tuossa ennen munarykelmää. Ja tomaatteja, ehdottomasti. Salaattijuustokin taitaa olla vähissä. Entäpä jugurtti ja silavakuutiot, suomalaisesta possuraukasta tietysti, ja kermaa, kun se poika laittaa sitäkin kahviinsa ja... Kassajonolle tullessani huomaan keräilleeni kaikessa hiljaisuudessa, ihan huomaamatta, korin täyteen, hyvä että ne kaikki pysyvät siinä. Hm.
Joudun pujottautumaan toiseen kassajonoon toisen poikki. Moikkaan pikkuista ohuttukkaista, joka istuu kärryissä. Hetken päästä hoksaan lapsen tuijottavan rävähtämättömin silmin minua. Äitiä naurattaa. "Oisko tässä mummi?" kysäisen lapselta. Tämä ei vastaa, tuijottaa vaan.
Kuulen sanan täti.
Kuulen sanan täti.
Seuraava tiukan tarkastelun kohde on kassapoika, joka ei huomaa tillottajaa. Lähtiessään lapsi vilkuttaa.Kaikille, vain minä vilkutan vastaan.
Kuulen hämärästi - vai kuvittelenko vain - sanan mummi.
Oi ihanuus! Muksu on sinun nimesi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti