Sen sijaan käväisin niemellä, tervehtimässä sydämensiskoani, hänen miestään ja kahta just poislähdössä olevaa sisarustaan. Ja palasin Hänen kotitilalleen, joka on sattuneesta syystä vissiin se ainut ja oikea... Edellisenä iltana oli lampi tarjonnut kaksi sankollista kaloja, nyt yhden, joten saaliissakin löytyi...
Mutta vielä joskus tänä kesänä, JOSKUS, ihan pikkuisen myöhemmin, minun oma pieni rakas mökkini avaa sylinsä ja sulkee minut syleilyynsä. Siivoamaan, saunomaan, yöpymään, ELÄMÄÄN...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti