Eilen aamulla odotellessani vuoroani KAKSin labran aulassa eräs seniorismies
hermostui kun oli joutunut odottamaan jo peräti 10 minuuttia yli
sovitun ajan. Täsmälleen saman verran kuin minäkin, muuten. Pari
kertaa hän siitä huomautti hoitajalle.
Tämä koetti selittää parhaansa mukaan,
ihan ymmärrettäviä kaikki syyt (jotka ovat yleisessä tiedossa),
mutta vaari oli loukkaantunut tultuaan mielestään kaltoin kohdelluksi ja ilmoitti lopulta kovaan
ääneen, että minä lähen kottiin, näläkähän tässä tulloo...
Tämä koetti selittää parhaansa mukaan,
ihan ymmärrettäviä kaikki syyt (jotka ovat yleisessä tiedossa),
Arolan sammalkarhu (tekijää en tiedä) |
Ja lähti kans, sieppasi lippalakkinsa naulakosta ja katosi. Seuraavaksi
näytteenottovuoroon kuulutettiin miehen nimi, miehen, jota ei kuitenkaan näkynyt, ei
kuulunut.
Hoitaja arveli, oliskos se ollut just tämä
suivaantunut...
Ehkä olikin, sillä minä
pääsin heti sen jälkeen. Hoitaja pahoitteli, ettei hän
mitenkään sen enempään pysty kun välillä pitää antaa
diabeteshoitojakin. Että joudutaanhan lääkäriäkin oottamaan
vaikka kuinka tai mitä muuta tahansa, missä vain, mutta heiltä vaaditaan vaan
joutumista. Lohdutin, ettei moisesta pidä välittää ja hän
myönsikin, että yrittää ohittaa, mutta raskaaksi se käy ajan
oloon, huokaisi, että nyt on vasta viikko puolessa välissä... Oli todella väsyneen näköinen. Säälitti kiltti hoitajaparka, lujassa se hänenkin ammattikuntansa
leipä on. Ei käy katteeksi...
P.S. Ennen vappua pyörähdin kerrassaan ulkomailla,
Edellisestä reissusta ilman Häntä onkin aikaa reilusti yli
parikymmentä vuotta. Silloin kävin Leningradissa.
Anopin kanssa.
Aikaan kirsikankukkien |
Tukholman kevät oli tietenkin jo pitkällä kotimaan pohjoisosiin verrattuna ja etenkin torin kirsikkapuumeri oli ihastuttava, sattui juuri olemaan parhaimmassa kukkaloistossaan.
2 kommenttia:
Oliko Pihlan, Hilman, Hillan ja Emman Ruotsin-matka kohillaan?
Olisi hauska tietää reissusta enemmänkin: kävittekö ehkä vilkaisemassa pientä Estelleäkin, kun kerran olitte tien päällä... ?
Terkkuja! AZ
:D Tottahan toki retki oli kohillaan. Tukholmahan on viehättävä kaupunki, kauniita vanhoja rakennuksia, historiallisia paikkoja… Kuninkaanlinnankin edessä käytiin kyllä seisattelemassa kiertoajelun yhteydessä, mutta valitettavasti ei päästy vaihtamaan vaippoja pikkuiselle, ei vissiinkään sattunut olemaan mummolassa atimassa. Opas oli mainio sananiekka ja saimme aimo tietotujauksen myös kuninkaallisista. Kuvia räpsin auton ikkunasta, joten eihän niistä oikein kummoisia tullut ja sitten tietysti kameran akku sanoi stop ja se oli sillä selvä. Metrolla suhautettiin takaisin satamaan, käytiin syömässä laivan buffet-päivällinen - eikä enää jaksettu liikahtaa hytistä mihinkään. Ruvettiin koisimaan jo yhdeksän maissa. Että semmosia reissaajia me tytöt ollaan. Edellisenä iltana oltiin tehty ostoksia, katsottu hetki karaokea - ja sitten nukuttu. Ikään kuin kotona ei siihen olisi ollut ihan riittävästi tilaisuuksia… :) Mutta pääasiahan olikin tietysti yhdessäolo.
Lähetä kommentti