Mökkini lähiseudulta, koulun rannasta löydettiin telamiinoja, kaivuri niitä oli kauhallaan kopsutellut… Huh, hirvittää ajatellakin, mitä tuhoja se vielä näinkin pitkän ajanjakson jälkeen sodan melskeiden vaimennuttua olisi voinutkaan aiheuttaa! Ja mitä enemmän tätä ajattelee, sitä hirvittävimmät mielikuvat rupeavat teutaroimaan, sillä kuinka monet pikkuiset jalat siellä ovatkaan sen jälkeen tepsutelleet!

Eihän hän pystynyt omia lehmiäkään teurastamaan, vaan avuksi oli aina pyydettävä naapurin setää, jolle minä tietenkin synkistä synkimmän puoleni näytin, itkin ja riehuin, niin että piiloon laitettiin...
Hänkin muuten mainitsi asiasta kuullessaan olleensa joskus ammoisina kouluaikoinaan lapioineen kesätöissä juuri tuolla kyseisellä paikalla. Välttyneensä jälleen kerran kammottavilta seurauksilta, kuten niin usein ennenkin noilla paikoilla poikossa tonkiessaan.
Talvisodan syttymisen ensimmäisiä maisemiahan nämä.
Talvisodan syttymisen ensimmäisiä maisemiahan nämä.
4 kommenttia:
On ollut varjelusta ettei mitään ole tapahtunut siellä.
Niinpä...
tietääkseni yksikään miina tai pommi ei ole ketään tappanut sodan jälkeen, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ajatellaan että ei tapahdu mitään, niin on parempi kuin alkaa pelkäämään.. sitä aikaa en toivo takaisin, ei koskaan. Se ei tule koskaan.
No juuri tuolla alueella, Juntusrannassa on tapahtunut ainakin sellaisia tapaturmia näiden kanssa, että ruumiinosia on silpoutunut, esim. puolet kädestä räjähtänyt pois. Nämä telamiinat ovat kuulemma kuitenkin hyvin räjähdysherkkiä. Joku lainasi tässä taannoin näiden miinojen herkkyydestä puhuttaessa pioneerikouluttajan viimeisiä sanoja:"Katsokaa, tämä kestää vaikka päälle hyppäisin..." :(
Lähetä kommentti