KORKEA VEISU KAENUULAESITTAEN

"Van se soapi suuvvella minnuo niinku' haluvaa.
Sen tähej’jotta sinun rakkaos on paljoe mielusampi kun makkein punanen juoma.
Niin sinusta voeteet haesoo, ihan mahat olla ristitty lorruutetuksi rasvaksi; sen tähe tyttöset sinnuo imelästi kahteloot.
Tempase minut matkaasi, juosta hilipastaan! Kuningas ite on tuonu minut kammijoehisa.
Me remakehetaan ja pijetään lystie sinusta, me kehutaan sinun rakkaotta enempi kun mittää makkeata mehhuo; ei ne turhan takkie sinnuo mielessäsä pijä.

Minn’oon musta, van mukava, kuulkoahan te Jerusaalemin tytöt, niinku’ Keetarin teltat, niinku’ Salomon kartiinit pitkin seinie.Elekeä kahtoko minun noamoa, minkä aorinko on mustuttanna, päevä poahtanna. Meijjän äetin poijjat suuttuvat mulle, puulasivat minut viinitarhoen vartieksi – ommoa viinitarhoani en vartijoenu.

Sanohan mulle sinä, jota makkeimmiten ajattelen, missään paemennat laomoasi, missä annat sen päeväsyömmellä rojottoa. Miksi minä hurtuusi silimillä joutusin sinun kaveriisi laomaen sekkaan!

Jos’sinet sitä tiijjä, sinä emännistä kaekista kommein, meehän lampaijjen jäläkie ja paemenna niitä killiesi paemeniin telttapaekolla!
Tammahevoseeni, joka seisoa jorottaa ihtesä vaaraon vaonuin eissä, sinnuo vertuuttelen.
Voe herkie, mitenkä mukavat on sulla poskettii keätynesä, kaolasi heleminaohonesa.
Mehä' otetaan ja tehhään sulle kultaset kaolakeävyt ja hoppeasta niihen nastat.

Sillon kun kuningas istu pöyvvässäsä, niin minun nartus haesi koko aijjan.
Minun suluhaseni on mulle niinku' mirhanippu, joka lojottaa tissiini välissä.
Minun suluhaseni on kun koohverikukan terttu Een-Keetin viinitarhosta.

Katohan, sinnoot kaonis, armaani; kato, kaonis oot, silimäsii kun metän kyyhkyset.
Katohan, sinnoot kaonis, rakkaani; mitenkä sulonen, mitenkä vihanta meill’on tämmäe makkuupaekka!
Meijjän kamariin seinie mallovaat seetripuut, kattoa kuvattelloot kypressit."

(Kaenuuksi keäntäny Inkeri Anttonen)