Mökkini lähiseudulta, koulun rannasta löydettiin telamiinoja, kaivuri niitä oli kauhallaan kopsutellut… Huh, hirvittää ajatellakin, mitä tuhoja se vielä näinkin pitkän ajanjakson jälkeen sodan melskeiden vaimennuttua olisi voinutkaan aiheuttaa! Ja mitä enemmän tätä ajattelee, sitä hirvittävimmät mielikuvat rupeavat teutaroimaan, sillä kuinka monet pikkuiset jalat siellä ovatkaan sen jälkeen tepsutelleet!
Ei se sota tunnu pääsevän unohduksen unimyttyyn koskaan, ainakaan näillä entisillä sotatantereilla, vaikka kuinka sitä on koetettu mielistä karkottaa! Muistan kuinka isänikin, sotansa käyneenä, lukemattomat murhenäytelmät nähneenä, yritti unohtaa kaiken siitä, ihan kaiken; ei halunnut edes puhua siitä eikä sen koommin sallinut torrakoita lähelleenkään. Eihän hän pystynyt omia lehmiäkään teurastamaan, vaan avuksi oli aina pyydettävä naapurin setää, jolle minä tietenkin synkistä synkimmän puoleni näytin, itkin ja riehuin, niin että piiloon laitettiin...
Hänkin muuten mainitsi asiasta kuullessaan olleensa joskus ammoisina kouluaikoinaan lapioineen kesätöissä juuri tuolla kyseisellä paikalla. Välttyneensä jälleen kerran kammottavilta seurauksilta, kuten niin usein ennenkin noilla paikoilla poikossa tonkiessaan.
Talvisodan syttymisen ensimmäisiä maisemiahan nämä.
Talvisodan syttymisen ensimmäisiä maisemiahan nämä.
