Silloin tällöin katselimme myös Maa aikojen alussa-cd:tä, lapset kirkuivat, olivat salaa ihastuksissaan, välillä Pinja oli Pepin sylissä, välillä mummin, mutta hauskaa oli! Ja ehdottomasti ne OLI PAKKO katsoa!
Lauantaina Peppinja meni sirkuskouluun ja sillä aikaa mummi ja ukki kävivät Senaatintorilla tutustumassa hyvän tahdon nalleihin. Sitten mummille ostettiin ukin ja enon vahvalla tuella uusi puhelin, jonka enimmät salaisuudet taitavat yhäti olla suuren hämärän peitossa... No, jahka aikaa taas liikenee, niin kaipa jotain rupeaa valkenemaankin, vähitellen...
Sirkuskoulun jälkeen söimme kaupungilla. Peppi tuumasi, että täällä on aivan liian hyvää ruokaa ja Pinja olisi halunnut välttämättä laittaa jonkun lautaselle suolaa, kun kerran sellainen sirotin oli pöydälle laitettu... Reissun jälkeen meillä kaikkein vanhimmilla taisivat jalat olla vähän uuvuksissa, olimmehan käyneet viikolla päivätansseissakin, joten liukenimme jokseenkin ajoissa Nukkunurkkaan lepäämään.
Lähtiessämme sunnuntaina lasten enon kanssa rautatieasemalle Pinja jäi laulellen värittämään lahjaksi saamaansa värityskirjaa ja Peppi jököttämään sohvalle päälleen, mikä olikin heidän vakiasentonsa, mikäli nyt ei oteta lukuun laiskiaisen lököttelyä sohvan selkänojan päällä. Oli kuulemma olleet kertakaikkisen onnen päivät jälleen, koska mummi ja ukki olivat tuoneet päiväkotiin ja sieltä vielä hakeneetkin.
Kotona maltoin viivähtää parin yön verran, kun ihanainen syysilma jo houkutteli mökkeilemään. Yksin, sillä Hänellä oli päivätyönsä. Mökin piha otti kuitenkin vastaan sekasortoisen näköisenä; se oli täysin lehtien peitossa ja ärhäkkä tuuli rupesi riehumaan kannellessani pihalta tuoleja ja tonttuja seinien suojiin, joten enpä jäänytkään sinne vaan siirryin lomailemassa olevan sisareni uudelle mökille pariksi päiväksi. Ja siellähän hehkui aurinko ja siellä paistoi kuu ja järven rannan kivikoille tunneiksi unohduin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti