keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

YHDESSÄ MAAILMA ON TAAS SIEDETTÄVÄ...

Maailma muuttuu, ihmiset muuttuvat. Monet eivät siksi saa unta tai jos saavatkin, se repeilee ja katkeilee ajatusten ja ryöhähtelevien, sinne tänne laukkaavien tunnepuuskien yllättäessä.

Tuskin kukaan on tietynlaisista muutoksista onnellinen. Lapset taitavat olla ainoita, jotka sopeutuvat nopeimmin, heillä on ihmeellinen mukautuvuuskytkin, mutkaton ja selvä. He suuntaavat katseensa eteenpäin. He osaavat ottaa uudet asiat vastaan uteliaina, eräänlaisena vaihteluna, seikkailunakin. Kunhan vain heidän olonsa varmistetaan turvalliseksi ja rakastetuksi ja vanhempien läsnäolo tuntuu. Kunhan vain kaikki rakkaat pysyvät edelleenkin siinä vierellä, kulkevat rinnalla ja ottavat osaa heidän elämäänsä. Entiseen malliin.

Meillä lähellä olevilla, sivustaseuraajilla, lienee jo siksikin tuskallista, koska emme voi tietää kaikista aiheeseen liittyvistä asioista eikähän se meille kuulukaan. Silti se tekee epävarmaksi, epätietoiseksi, onnettomaksi, unettomaksi. Tulevaisuus näyttäytyy sangen monimutkaisena ja kompastelevana. Rakkaiden jaksaminen nousee ensimmäiseksi huolenaiheeksi.

Kunpa vain osaisimme pysytellä sillä kaidalla keskitiellä, olla tasapuolisesti tukena jokaiselle, osoittaa vain, että rakkautta riittää kaikille! Yhdessä maailma on taas siedettävä, myöhemmin jopa hyvä...


EI AIKA MENNYT KOSKAAN PALAA - vai palaako?  

Ei kommentteja:

LUETUIMMAT