sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

RYYSYRANNAN JOOSEPPI


Teatteriaulassa kuhisee pääasiassa varttuneempaa väkeä. Ainakin neljä bussilastillista teatterinystäviä on matkannut meidän paikallisten lisäksi katsomaan esitystä suomussalmelaisesta Jooseppi Kenkkusesta, lapsen yksinkertaisuudella, mutta silti epätoivon synnyttämällä viekkaudella elämän synkissä karikoissa kamppailevasta korven asukista.

Ilmari Kiannon Nälkämaan marssia olen laulanut niin pienestä kuin muistan. Olen tuntenut mahtipontisuutta ja ylpeyttä julistaessani, että raukat vain menköhöt merten taa. Mutta Kiannon maailmalle Suomussalmesta levittämää ryysyläisten valtakunta –imagoa nuoruudessani häpesin ja vieroksuin. Leimasihan se muka kaikki sieltä lähteneet viheliäisellä puumerkillä. Vielä nykyäänkin tiedän nuoria, jotka eivät suin surminkaan paljasta lähteneensä moisesta paikasta, Suokkulasta.

Enää en tietenkään tunne niin, päinvastoin rakastan sitäkin menneisyyden kuvastimena ja varttuneemmalla iällä niin kunnioitukseni kuin ylpeytenikin Minun Suomussalmeni omalaatuisesta kirjailijasta kasvaa vuosi vuodelta. Hänen kielensä värikkyys, ilmaisujensa kansanläheisyys ja sattuva sukeltaminen syrjäseudun ihmisen sielunliikkeisiin on vavahduttavaa. Tosin papin pojalta ei tavallisesti ehkä osaisi odottaa sellaista kielenkäyttöä ns. taivaallisista asioista... Mutta kuten sanottu, Ilmari Kiannossa ei olekaan mitään tavallista eikä tasapäistä.

Ylpeänä saan kertoa jälkipolville, että olen nuoruudessani henkilökohtaisesti nähnytkin tämän tunnetun korpikirjailijamme. Osuin nimittäin eräänä keväänä paikalle, jossa häntä oltiin siirtämässä autosta kulkuvälineeseen, jolla hänet kuljetettaisiin Kiantajärveä pitkin omaan rakkaaseen Turjanlinnaansa. Jostain syystä minulla on itsepintainen mielikuva siitä, että se kulkuväline olisi ollut matala, poron vetämä ahkio, mutta voihan olla, että mieleni teppostelee...

Ilmari Kianto siirtyi ”onnen mailleen samana vuonna kun minä menin naimisiin. Hänet siunattiin Helsingissä 7.5.1970 päivänä, jolloin hän olisi täyttänyt 96 vuotta. Kolme päivää myöhemmin hänet saatettiin haudan lepoon Suomussalmen Niettussaareen.

Entä pidinkö teatteriesityksestä? Kannattaakohan tuota edes kysyä?







Ei kommentteja:

LUETUIMMAT