Sitä sitten hurmauttiin Naapurinvaaran lavalle lauantaina, pitkästä aikaa. Loppumattomalta tuntunut talvi kyllästytti ja Naapurinvaaran Huvikeskuksen aukeaminen viesti lupauksia tulevasta keväästä ja kesästä. Hmmm… Ihan kohta tunnen taas syreenien ja juhannusruusujen tuoksun…
Ensimmäinen solisti Amadeus oli liikuttavan söötti. Ja nuori. Laulaessaan hän kaiken aikaa ilmeili fanittajilleen ja tanssitti samalla sormiaan ilmassa musiikin mukana. Luritteli näkymättömällä soittimellaan. Niin kepeästä olemuksesta ei olisi millään uskonut lähtevän niin syvää ja laajaa ääntä. Se antoi vaikutelman vähän varttuneemmasta. Kunhan elämänkokemusta karttuu, hänestä kehittyy vielä erittäin hieno tunteidemme tulkitsija. Onhan hän sitä tietysti jo nytkin, mutta elämän kiemuroiden nyt on vain tapana antaa tulkintaan lisää väriä, syvyyttä ja uskottavuutta.
Mutta ketkäs ne sitten seuraavaksi lavalle astelivatkaan? No, kestosuosikkini Matti ja Teppohan sinne tepsuttelivat. Tähän vuodenaikaan nähden kovin ruskettuneina ja nuorempi ainakin vähän palanein neninkin… Syykin selvisi. Toinen heistä oli lomaillut Egyptissä, toinen jossain Kanarian saarilla.
Juttu lensi entiseen konkarityyliin. Nyt puheista sai jopa paremman selvän kuin viime kesänä Jormualla, vaikka mielestäni jälkimmäisessä muuten oli huomattavasti intiimimpi tunnelma. Liekö sitten johtunut siitä, että Naapurinvaaralla oleskelutilat hajoavat ehkä turhankin laajalle?
Matin kertoman mukaan veljeksiltä oli ilmestymässä markkinoille uusi levykin ihan lähiaikoina ja se kuulosti olevan vaihteeksi paras tähänastisista. Saapa nähdä, pitääkö ennakkorummutus kutinsa…
Jotenkin illasta ja, mikä eniten harmitti, tanssista puuttui entinen taika; jalkani olivat kumman jähmettyneet eivätkä kyllä kengätkään tavanomaisen liukkaasti pyörähdelleet – eikö lie sitten plaattiaan kyllin rutosti kyntteliä hangattu? Lisäksi käsivarsistani kuulemma puuttui jäntevyys, ne olivat liian lepsut (?), väsytti kamalasti ja silmäni lupsahtelivat. Olin siis jähmeä, lepsu ja lupsahtelija…
Hädin tuskin jaksoin pysyä hereillä kotiin asti. Autossa oli lämmin ja moottori hyrisi univirttä. Siltä se minusta ainakin kuulosti.
Mutta kyllähän sentään näin ikinuorsenioreidenkin pitäisi kyetä valvomaan vielä ihan aamutunneille asti.
Illan esiintyjät tässä linkissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti