Kevätaurinkoinen paistaa tuolla niin risukasoihin kuin jalopuihinkin ja aikalailla kirkkaasti se huikaisi minuakin postilaatikolla käydessäni. Ei lumi salli enää itseään suoraan tuijotella, vissiin aurinko katselee nyt sitä sillä silmällä, että toisten vilkuilut saa väistyä. Kyllä siellä nyt jo rusketusta pintaan saisi, jos sitä kaipailisi. Tosin minun ihoni on aina ruskettunut, katselinpa aurinkoa ikkunasta tai uimarannalta. Se on jo verenperintönä saatu ominaisuus. Muodikkaasti tai romanttisesti kalpea en liene ikinä ollutkaan.
Tässä tämän päivän tyhjänpäiväisyydet.
Seuraava laulu on puhutellut minua aina hyvin vahvasti. Vieläkään en voi itkemättä kuunnella sitä, sillä kerran olin itse tuo saviruukku.
Jippu - Saviruukku
2 kommenttia:
Hei Sylviira!Kevät häikäisee ja ihan pyörryttää sitä ihmetellessä.
Enpä lisää rusketusta kaipaa minäkään.
On tuo kestorusketus - matkojen kylkiäisenä saatu.
Tosin alkavat nuo rusketusraidat pikkuhiljaa haalistua...
SAVIRUUKKU on myös minun kestosuosikkini, josta olen oman videonpätkänkin tekaissut.
...Löytyy sivultani...view my gallery..sivupalkista
Koskettaa syvältä minuakin... herkistellään yhdessä.
Kiitos, käynpä kurkkaamassa.
Lähetä kommentti