Pikkuinen Peppi tuumasi mummin kanssa vessassa touhuttuaan: - Sä oot sitten kuollut, kun mä oon aikuinen.
- Miten niin? mummi äimistyi.
- No niin sä vain oot, tyttö pelkisti ja hipsutteli leikkeihinsä. Vähän ajan kuluttua hän tuli sängyllä koipiaan lepuuttavan mummin luo tiedustellen: - Voinks mä jäädä tänne asumaan? Suukko sipaisi ohimennen mummin poskea.
- Mahtaisikohan sulle tulla ikävä? mummi epäili lasta rutistaen.
- No mehän voidaan mennä kotiin heti kun tulee ikävä, mentäisiin junassa sun kanssa, mummi.
- Kysyhän vielä kuitenkin äidiltä ja iskältä, mummi toppuutteli.
Tyttö käpsäkehti olohuoneeseen, missä vanhemmat lueskelivat ja pikkusisko Pinja työnteli pajurattaissa köllivää nukkea, sille samalla unilaulua hyristen.
- Hei, mä jään ukin ja mummin lapseksi. Teistä tulee sitten täti ja setä, Peppi ilmoitti tomerasti ja palasi mummin luo. - Sano lintusuu, hän komensi ja puristi mummin suun ympäriltä. - Finfufuu, yritti mummi ja yhdessä kikatettiin. Pinjakin tassutteli osallistumaan leikkiin ja pian kolmikko pötkötteli voipuneena makuuhuoneen sängyllä.
Myöhemmin mummi kuuli, miten Peppi kertoi isälleen: - Silloin kun mä olin pieni, niin mummi oli mun äitini. Kun mä olin Helsingissä, niin mulla oli ikävä tänne kotiin…
Niin, mummilla on nyt vuorostaan ikävä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti