Puhunko nykyään vain runon kautta?
Välittääkö pelkästään runo
mitä tunnen, miten koen, miten elän?
Mutta onko nykymaailmalla enää korvia,
jotka kuulevat,
ymmärtävät, armahtavat?
Yksinäisyyden pakahduttavuus,
askelten sietämätön raskaus,
tunteiden hidas valuminen
mönjäisiin pyörteisiin.
Tarvo siinä sitten,
koeta iloita iloitsevien kanssa,
surra surevien vierellä.
Mutta rakasta häntä, ken kuulee ja näkee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti