maanantai 6. huhtikuuta 2020

IKIKIERTOTIE

Sänky, parveke, vessa, keittiö, olohuone (telkkari), sänky, parveke,
keittiö, olohuone (telkkari), vessa, parveke…

Päädyn kierroltani takaisin vuoteeseen.
Jo kolmas kerta tänä yönä,
sillä uni pudottaa pilveltään heti,
kun alan vajota sen untuvaiseen syliin.

En halua unohtua unilääkkeisiin -
niinpä valvon ja odotan.
Ja nousen taas...

Yksinäinen, särkynyt,
lohduton tie.
Loputon.

Ikikiertotie.

2 kommenttia:

mielenkuviajatarinoita.Blogspot.com kirjoitti...

Juuri näin koen itsekkin, samat tunteet ja aatokset. Ja sma unilääke karkotus, tahdon nukkua luonnollista unta, no se onnistuu hyvin kummallisesti, joskus 2tuntia , sitten hereillä 4 ja uupumus iskee ja vaivun taas saatan nukkua jopa 4 tuntia..Oikeestaan mikään ei enää tunnu miltään, tai ei mikään muu kuin yksinäisyyden ja ilmeisen syntinen koska nyt virutaan vankeudessa , siltä se tuntuu.. Mutta me selvitään kun ollaan suojassa, täytyy johonkin uskoa. Ehkä jo juhannuksena saa mennä vaikka mökille lasten luokse ja nauttia metsän, järven ja lasten iloisesta naurusta. Toivotaan niin.

Sylviira kirjoitti...

Näin se menee, surullista kyllä, mutta ehkä tämänkin on jostain syystä kuuluttava elämämme kokemuspiiriin, muuten jäisi jotain tärkeää oppimatta. Eletään toivossa, että kalterit vielä jossain vaiheessa väistyvät.

LUETUIMMAT