Tumma pilvi taasen taivaanrantaan nousi,
myrsky purttain kieputtaen sousi,
pitkin ulapoita riepotti ja nakkeli,
virtaan jälleen kerran kaataa uhkasi.
Jo välkkyi mielessäni autuaiden pyhät kajot,
säkenöi paratiisin lohduttavat riemuvalot,
kun häipyi horisonttiin elon tummat varjot
ja
ympärilläin helskyen soi taivahitten äänten kumot.
Niin luulin, olin myös jo valmis lähtemään,
mutt' ei niin sitten vielä käynytkään -
kas, hiljaa hipaisten vain taivas taasen muistutti -
kai jostain vielä tulevasta varoittaa halusi?
Voi taivas, kiitän varoituksesta,
mutt' en vain enää kuvitella saata,
mitä läpikäymätöntä minulla on vielä
tämänkertaisella elämäni tiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti