Mieluusti kirjoittaisin tähän muisteluita tuolta
keväältä, mutta yllättäen en pystykään siihen – en muistelemaan itsekseni sen
kummemmin kuin kertomaan muillekaan.
Vielä seitsemän vuotta sitten olisin kirjoittanutkin, mutta elämä saneli
toisenlaisen käsikirjoituksen. Olihan se kevät 50 vuotta sitten ihanan leijumisen sekä elämäni rakkauden löytymisen aikaa. Rupesimme seurustelemaan
Hossan lomakylässä pidetyissä penkinpainajaisissamme.
Ne viime aikojen syövät eivät olisi estäneet menemästä
riemuitsemaan vanhojen luokkatovereiden kanssa, mutta sisin pistää vastaan; en
pysty kohtaamaan tiettyjä asioita – se vain satuttaisi. (Ja juu, tiedän - olen yliherkkä ja varmaankin joittenkin mielestä tunnevammainenkin, mutta enhän sille itse mitään mahda eikä sille mahda kukaan muukaan; elämä on vain otettava vastaan tällaisena kuin olen ja sellaisena kuin se tulee...)
Toivotan niin Suomussalmen lukion vuoden 1969 riemuylioppilaille kuin myös tietenkin tämän kevään, 2019, ylioppilaille onnea, hyvää mieltä ja mukavia juhlia!
Toivon myös sopivan lämpöistä kesää kaikille sinne rakkaaseen Kainuuseeni!
2 kommenttia:
Luin viime viikolla melkein yhdeltä istumalta kirjasi
"Saviruukku tulvii" - ties monennenko kerran - ja kuljin
ajatuksissani kanssasi.
Jotkut muistot viiltävät katkeransuloisina läpi elämän, eikä niihin tepsi edes "siedätyshoidot", ts. vaikka yrittäisi ottaa "härkää sarvista" ja olla kuin ei oltaiskaan, mutta kun/jos tietää satuttavansa itseään, ei
kannata leikkiä urhoollista.
Mutta kaikesta huolimatta hyvää riemuylioppilaspäivää!
P.S. Olet hyvin söpöläinen nöpöläinen ylioppilaskuvassasi! Terkuin AZ
Kiitos, AZ, eiköhän jokainen ole vielä tuossa iässä söpöläinen nöpöläinen. Tuntuu mukavalta, kun pidät kirjastani. Se kohentaa kummasti tämänhetkistä olotilaani.
Lähetä kommentti