Miksi odottaisin sinua silloin,
kun elomme viimeiset marjat punertuvat,
hedelmät kypsyvät poimittaviksi
ja sielujemme sadot korjattaviksi?
Miksi odottaisin
sinua silloinkaan,
kun silmämme eivät enää erota niitä
eivätkä suumme tunnista niiden makua –
kun tuulet pyyhkäisevät tomujemme yli
ja sulauttavat meidät kaikkeuteen?
Miksi odottaisinkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti