torstai 9. huhtikuuta 2015

VOIKO KALLIIMPAA AARRETTA ELÄMÄ ANTAA...

(kuva: Tiina Huttu)

Voiko kalliimpaa aarretta
Elämä antaa
kuin suloisen nyytin
käsivarsille kantaa?
Mi tuhisee, itkee
ja aivastaa…

Voiko hellyydestä
värisevää sydäntä
mikään muu
kohottaa
niin lähelle Taivasta?


Liputuspäivä. Kuulemma joku Mikaelkin on syntynyt tänään, mutten tietenkään usko, että ne yksistään hänelle liputtavat; täyttäähän ensimmäinen lapsenlapsistani tänään tasan kymmenen vuotta. Toinen Peppinjasta

Muistan vieläkin tarkalleen, missä syntymästä kuulin. 
Oltiin maalla, seisoin keittiössä hellan ja oven välimaastossa ja kun sain tiedon, niin sydän jotenkin kummallisella tavalla täyttyi - tuntui kuin se pakahtuisi onnesta.
Siitä pirskahteli säkeniä pitkin maita ja mantuja, taivaisiin asti.
Itkin ja nauroin. Ja tanssin.
(kuva: Tiina Huttu)
Halasin kaikkia ja kaikkea, koko maailmaa..., mi pyörähti päälaelleen, eikä mikään ollut enää tärkeämpää kuin tämä vastasyntynyt.








2 kommenttia:

mielenkuviajatarinoita.Blogspot.com kirjoitti...

Onnea Mummille , ihana runo lapsenlapselle ja koko tarina henkii hellää rakkautta

Sylviira kirjoitti...

Kiitos, kaisumarjatta!

LUETUIMMAT