lauantai 17. toukokuuta 2014

JAHKA JALKANI JOUTUVAT

Lintujen laulu ravistaa sydämeni jäisistä peitteistään,
sulattaa roudan, avaa patojen luukut.
Kanssa pääskyjen se lennähtää pohjoiseen,
rakkaan järveni rantamille, pienen mökkini portahille.

Mökkiranta odottaa.
Syli avoimena.
Käsivarret syleilyyn levitettyinä.

Kyllä minä tulen.
Jahka jalkani joutuvat;
ne kun eivät aina ennätä sydämen kyytiin.





2 kommenttia:

mielenkuviajatarinoita.Blogspot.com kirjoitti...

ihana kesän odotus sydämessä, runon sanoma on hyvin aito . minulla jää tuo ilo kokematta, ens maanantaina on iso leikkaus kesä menee kyynärsauvojen kanssa jos hyvin menee, syksymmällä varmaan sitten jo parempi. olispas mökki ja kaveri joka auttaisi, mutta kun ei ole.
en silti kadehdi sydämessäni iloitsen ja mielessäni lomailen muistojen lomilla

Sylviira kirjoitti...

Meneehän se kesä niinkin. Voimia ja enkeleitä mukaasi, kaisumarjatta! <3

LUETUIMMAT