perjantai 14. helmikuuta 2014

EIKÄ PEITTO PELMAHDA

Sain kortin. Liikutuin.
Miten voit? Oletko kunnossa? Huolettaa, kun et ole päivittänyt blogiasi pitkiin aikoihin.

Kiitos, rakas ystäväni, sillä sellaiseksihan olet tullut,
vaikkemme koskaan ole tavanneetkaan.
Olemme kuitenkin kirjoitelleet, löytäneet niin yhteisiä tuttavuuksia kuin yhteisiä paikkojakin.

Olet muuttunut yhdeksi elämäni enkeleistä.

Kirjoittavan ihmisen, ainakin tällaisen maallikkosaarnaajan, maailma on arka, herkästi säröilevä ja haavoittuva.
Kun läheinen kyseenalaistaa tekemiseni, kysyy, miksi oikein kirjoitan, miksi minun yleensäkään pitää kirjoittaa,
mieli hämmentyy, käpertyy siihen ennestään tuttuun pieneen mykeröön ja kaivautuu syvälle itsensä uumeniin.
Rupeaa itsekin pohtimaan. Niin, miksihän?
Eikä päässä yhtäkkiä liikukaan yhtään ajatusta, mieli ei palakaan näppäimistölle, ja kone pysyy suljettuna.
Öinen hikinen keho vain lojuu lahnaisessa olomuodossaan
eikä peitto pelmahda.

Kiitos, ystäväni, kun herätit minut.
Ehkä vielä jotain kirjoitankin. Ainakin joskus.
Sitten, kun ajatukseni jaksavat peilata taas. Elämää.
Ja sallivat minun jatkaa uuden käsikirjoitukseni työstämistä.

Hyvää Ystävänpäivää niin Sinulle
kuin kaikille teille toisillekin, jotka vielä eksytte sivuilleni!
Kiitos, että olette olemassa!





6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Sinulle ja myöskin hyvää Ystävänpäivää!
Olet ajatuksissani.

Halaukset "uudelta enkeliltäsi!"

Sylviira kirjoitti...

Kiitokset ja halaukset! <3

kaisumarjatta kirjoitti...

hyvää ystävän päivää Sylviira

Sylviira kirjoitti...

Kiitos! :)

anja kirjoitti...

Ystävänpäiväterkut sinulle Sylviira! Postauksesi antoi ajattelemisen aihetta, kiitos siitä.

Sylviira kirjoitti...

Kiitos, ja kiva, jos se edes jotain antoi. :)

LUETUIMMAT