tiistai 22. lokakuuta 2013
OMAN ELÄMÄNI HALLITSIJATAR?
Olen rakastunut tähän kaupunkiin. Pieneen, rauhalliseen, puutarhamaiseen. Missään en ole tavannut näin aurinkoisia ja avuliaita ihmisiä. Vai johtuukohan se katsantovinkkelistä? Olinhan vuosi sitten lähes maan povessa jo ja KAIKKI, jotka neuvoivat, opastivat tai muuten vaan auttoivat (tilanteestani sen kummemmin tietämättä), tuntuivat haavoitetusta sielusta parantavalla höyhenellä siveleviltä enkeleiltä.
MUTTA nyt, nyt olen kai ihan normaali taas (hm, kuinkahan normaali tässä enää toisten silmissä voin ollakaan?). Usein kyselen itseltäni, miten se on mahdollista. Että olenko lopultakin hyväksynyt väistämättömimmän, päässyt vihdoinkin henkisesti jaloilleni, ajan parantamana, joten olen siten ensimmäistä kertaa oman elämäni hallitsijatar?
Tunnisteet:
elämä,
hallitsijatar,
höyhen,
katsantovinkkeli,
LEPATUSTA JA LIITELYÄ,
lähimmäinen,
onnellinen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
LUETUIMMAT
-
Loskaista on, jalat kastuvat. Illalla Pinjuska kääriytyy mummiin, käy masun päällä rauhoittumassa, sitten linnoittautuu kainaloon. ...
-
Hyvää Joulua! :) ”Teille on syntynnä Vappaottaja”, eli Luukkoan jouluevankeljumi kaenuulaesittaen: Siihe aekaan Aokusti-keisari anto me...
-
Mökkimatkalla aikaudun Iihin , jossa asuin noin 34 vuotta sitten. Ihmettelen ja loksauttelen leukojani tuon tuostakin, sillä kovin palj...
-
Mummi oli nostelemassa karjalanpiirakoita pöydälle, kun hän kuuli auton kaartavan pihaan. Hän meni ovelle. Kun se aukesi, takana seisoi ma...
-
Seitsemän vuoden sisällä olen kokenut kolme leikkausta, joista ensimmäinen oli kaikkein kipein, satuttavin ja yllättävin. Silloin minut leik...
-
--> Tämänkertaisen Rokualle tulon syyksi paljastukoon nyt se, että kahdestaan halusimme juhlistaa päivää, jolloin tulee vierähtänee...
-
Kävimmepä sunnuntaina vaihteeksi ihailemassa Suomussalmelle perustetun Teatteri Retikan perushahmoa Eero Schroderusta . Tällä kertaa hän esi...
-
Oi mikä tärkeä päivä tänään perheessämme onkaan! Pepille nimittäin aukeaa tänään opin ohdakkeisen tien ensimmäinen, salaperäinen ja ikimuist...
-
Renkaat humisevat vaimeasti, kun tie ahmii autoa. Puristan rattia ja koetan karistaa mielestäni siellä pörrääviä ajatuksia, mutta ne ilkkuva...
3 kommenttia:
Pitää vielä lisätä, että yhden keskisormen näytön olen saanut. Sitymarketista lähin ja hurrautin tielle, siinä ajo-oikeustiellä säikähtänyt mies näytti mulle keskisormea, minä en sitä nähnyt (lempeä ja salliva kun olen), mutta vieressä oleva enkeli kertoi... :)
Ihana asia ,että sinulla on enkeli ja onni.Kaikella on tarkoituksensa.T.T
Niin, aina olen, onneksi, sen tiennyt, että kaikella on tarkoituksensa, kiitos rohkaisusta, T.T. Mutta vinksahtanutkin kyllä olen aina ollut, ainakin sen verran, että uskallan näistä (niin ihanista kuin kamalistakin) asioista kirjoittaa, ja sitähän joku lukija jo paheksuikin (vaikkakin kuulin sen taustalla erittäin tutun kaiun...).
Ja vaikka tiedän, että näitä vinksahtaneita juttuja lukee hyvin, hyvin moni, eivät he kaikki kuitenkaan ole noin rohkeita, että uskaltavat liittää nimensä tuohon lukijarinkiin. :) Mutta ei sekään minua haittaa; olen aina ollut avoin kirja, ja oikeastaan jopa hyvää tarkoittava sellainen, vaikka kaikki eivät sitä ymmärrä. Sehän on kuitenkin sitä elämää vain. Kiitos, pupulaiset! <3
Lähetä kommentti