Ikkunastani
avautuu ihana taulu. Se elää.
Pieniä
valkoisia höyheniä pudistellaan
näkymättömän pilven reunalta.
näkymättömän pilven reunalta.
Kuinkahan
suuri se säkki onkaan? Ja kenen?
Valkoiseen
kuorrutettu metsä kuoriutuu hämärän sylistä.
Tahraton.
Puhdas. Koskematon.
Ihmeeseen
aukeava aamu.
5 kommenttia:
kaunis ja hyvin herkkä havainto..
Ja ihana. Oikeasti. Onnellisen ihmisen näky. <3
luonto on ihmeitä täynnä, ne pitää vain löytää sielt ;)
Näin on. :)
Siis näky on ihana... Ajatukset näköjään menneet sohän välmuun :D
Lähetä kommentti