Maanantai. Lielahti. Jonotan, mutta vessan ovi pysyy suljettuna. Sisältä kuuluu kakimista...
Juna on pysähdyksissä. Sen alle on jäänyt joku. Ihminen.
Juna on pysähdyksissä. Sen alle on jäänyt joku. Ihminen.
Outo tunne velloo sisuksissa...
Pahempi lienee olo kuitenkin tuolla vessan sisällä olijalla. Kaikki nimittäin eivät ole vielä ihan parkkiintuneita.
Mönkijä hakee jotain junan takaa. Se ajaa pitkin jalkakäytävää, suljettu laatikko kärryissään. Juna jatkaa matkaansa, ihmiset palaavat omiin ympyröihinsä. Minäkin, mielessä ajatukset kehää kiertäen. Mitä tapahtui? Miten oikeasti kävi? Sitä meille ei ilmoiteta. Ehkä tämä on normaalia matkatessa. Minulle tällaista sattuu ensimmäistä kertaa.
Mönkijä hakee jotain junan takaa. Se ajaa pitkin jalkakäytävää, suljettu laatikko kärryissään. Juna jatkaa matkaansa, ihmiset palaavat omiin ympyröihinsä. Minäkin, mielessä ajatukset kehää kiertäen. Mitä tapahtui? Miten oikeasti kävi? Sitä meille ei ilmoiteta. Ehkä tämä on normaalia matkatessa. Minulle tällaista sattuu ensimmäistä kertaa.
Kotona luen Iltasanomista: Junan alle jäänyt loukkaantui.
Ohh. Ei siis pahinta, onneksi. Puristus lakkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti