WAU, MIKÄ MUMMI!

Loskaista on, jalat kastuvat. 

Illalla Pinjuska kääriytyy mummiin,
käy masun päällä rauhoittumassa, 

sitten linnoittautuu kainaloon. 

Mummi hikoilee, olkapäät valittavat, mutta mukautuvat.

Päiväkodissa piti olla perjantaina isovanhempien päivä. 

Kun mummi tiedustelee,
voisiko hän tulla kun kerran parahiksi osui paikallekin, 

lapsi käpertyy kainaloon ja huokaa. 

Olisi se kivaa että minullakin olisi silloin syli jossa istua. 

Viimeksi kaikilla muilla oli, vain minulla ei. 

Mummi tuntee sydämessään vihlaisun. 

Joka kerta on lasten luona vierailtu sellaiseen aikaan, 

jolloin ei sitä päivää ole osunut kohdalle. 

No, onneksi nyt kävi tuuri!

Mitä minun tulee tehdä siellä? hän utelee. 

No jos sinulla ei ole juhlakenkiä niin sitten voit olla sukkasillasi, 

me kun ei haluta että lattia kastuu. 

Sitten vain istut...

No, perjantaina mummi tälläytyy ja käpsäkehtää päiväkodille. 

Soittaa ovikelloa. 

Vastassa on punaposkisia lapsia,
pukeutumassa päiväunien jälkeen. 

Muita isovanhempia ei näy. 

Mummi hämmentyy,
oottaa hetken ja huomaa sitten seinällä ilmoituksen, 

jossa kerrotaan juhlapäivän olevan vasta viikon päästä... 

No, sama ottaa Pinjuska mukaan kuitenkin kerran täällä ollaan ja sitten yhdessä Pepin luo iltapäiväkerhoon. 

Peppi häkeltyy, ei haluaisi jättää tarjoiltavaa filmiä kesken, 

mutta isona koululaisena tottelee. 

Kumpikaan ei halua lähteä hummailemaan kaupungille,
vaikka mummi sellaiseen tarjoaakin tilaisuuden. 

Niinpä kävellä lotistaan kotiin.
Ja illalla on Pepin vuoro heittää huoleton pikku sääri mummin pehmeälle masulle... 

Aamulla mummi lähtee omaan kotiinsa,
kipsuttaa sutjakoin askelin asemalle, nousee junaan -
ja huomaa just  lähtöhetkellä, että puhelin unohtui. 

Äääk, mikä neuvoksi? 

Yhtään numeroa kun ei ole umpiluussa. 

Sitten ei muuta kuin Pasilassa ulos,
sieltä hyppy vastakkaiseen junaan
ja juoheva kävely takaisin lähtöpaikkaan. 

Puhelimeen on jo soitettu, sen vientihommat järjestetty,
mutta sitten mummi yllättääkin, sieppaa omansa ja häippäsee taas,
ehtii just ja just oikeaan junaan ja pääsee säädetyn ajan kuluessa omalle paikkakunnalleen.
Samalla  lipulla.
Käpsyttää kiireisin askelin kotiin,
vilkaisee jääkaappiin ja poks, on taas poissa. 

Wau, mikä mummi!