"SINÄ OLET LÄMMIN HELLYYTENI"

Aurinkoinen taisi muuttuakin pilviseksi ja sateiseksi. Mutta mikä ihana sade! Miten se lämmittääkään ja sulattaakaan talviset möykyt sisältäni! Niin ikävä minulla on sinua kesä ollut…

Muutenkin tässä ikävöin. En pääse yksille tärkeille synttäreille, kuusvuotissellaisille, työjuttuja, tosin ei minun… :I Paketin sen sijaan kuitenkin sain lähetetyksi.

Haikein mielin ja samalla tahattomasti pyrskähdellenkin kyllä muistelen viimekertaista mummoilumatkaani, esimerkiksi nyt sitäkin kun Pinja kietoi äitinsä villatakkia ympärilleen ja lauleskeli, että sinä olet lämmin hellyyteni - yöpyn vyötärön yli äidin mustat pikkarit pilkistäen; ne hän oli ähertänyt jalkaansa suihkusta päästyään. Täynnä kaipausta hänkin; äiti oli nimittäin tällä kertaa Pepin kanssa kaupungilla kahdenkeskistä aikaa viettämässä…

Tai sitä, kun baletin jälkeen oltiin nauttimassa Kampin buffetista, jolle ukki ja enokin ennättivät. Siellä Pinja sai lasten noutopöydästä lautaselleen kanankoiven, muuta ei halunnut, mutta sitten hän pysähtyi ihailemaan miten kivasti se liikkui lautasella... ja ihan yhtä kivastihan se sitten liukahtikin reunan yli lattialle... Oi ja voi...Huokausten sävel soi...

Ja ajatusten taustalla leijuu sekin hetki, jolloin Peppi leikkeli hänelle ostamani sangen mieluisat leggingsit Pinjalle suuttuessaan. Tuli kuitenkin heti kertomaan tapahtuneesta katkeraan itkuun ratketen. Mummin sydänriepu läikähteli säälistä ja vähän mielipahastakin sen vuoksi, että lapsi joutui huomaamaan, miten hänen raivonsa pystyi satuttamaan niitäkin, joihin se ei edes kohdistu. Myöhemmin Peppi ilahtuen hoksasi, että jospa hän saisikin tehdyiksi niistä leikellyistä sortsit, mutta mummi tiesi paremman keinon; hän otti leikatut ihanuudet kassiinsa ja lupasi keksiä niille kotonaan jonkin ratkaisun...

Ja nyt sitten mummolan kaapissa on yhdet keskellä kyynärpäätä sijaitsevien peukaloiden kokoonkursimat ihanuudet - ja uudet korvikkeet ovat matkalla synttäreille. Toivottavasti paketti ehtii ajoissa.