VASEMMAN JALAN PEUKALO...?

Lähdettiin viikonlopuksi huilaamaan joulun tohinoiden jälkeen. Jostain syystä mieleni oli raskas ja kehoni heikko, joten ravistelua tarvittiinkin. Perjantaina haamuilin summassa kokoon jotain ja kunnon varustuksethan keräsinkin. Perillä Runnin kylpylässä nimittäin huomasin, että mukaan olin haalinut kahdet hiihtoasut, kahdet tanssikengät, neljät käsineet ja kolmet pipot. Lisäksi tietenkin monenlaiset "tanssiasut", varmuuden vuoksi...?

No, onneksi myös monot ja uimapuku sentään olivat tulleet mukaan ja kaikki muukin tähellinen, vaikkakin niitä tähellisittömiäkin oli siis sattunut pilvin pimein, mutta tärkeintä kuitenkin oli se, ettei Hän sanallakaan maininnut siitä ja siitä hyvästä kai Hänelle muutaman tähtimerkin antaisin.

Perjantai-illan levytanssit pysähtyivät meidän osalta kymmenen hujakoille, mutta lauantaina soittaneeseen duoon Tarmo Malilaan oltiin ihan tyytyväisiä ja sen tahdittamina jaksettiin peräti puolille öin. Minä tietysti olisin halunnut viipyä vielä sen ylikin, mutta kun toinen sanoi viisaasti EI [koska kesken kaiken vasemman jalkani "peukalo" (kuten Hänelle kiireissäni selitin) rupesi viestittämään aivan hulluna ja oli ihan pakko mennä istumaan], niin pistin tantsukengät huoneeseen päästyä roskikseen, että se siitä. Että kun ei niin ei...

No, aamulla niitä ei siellä enää ollut, joten... Vieläköhän ne tontut muuten sittenkin mahtoivat siellä liikuskella? :)

Hän kävi hierojalla, minä tyydyin tanssiin, uimiseen ja yhteen ainoaan hiihtosuoritukseen, sen varovaiseen kokeiluun nimittäin. MUTTA tämä alta viiden ikäisenä hiihtoputken aloittanut mummonreppana ei simpukka soikoon enää päässyt kahta kilometriä loppuun ilman älyttömiä tuskanpiikkejä jalkaterissään! Eli kerkesin jo vannoa senkin, että nyt tään muorin hiihot tyssäsivät vihdoinkin... Muutamat viime vuodet siitä on suuntia ollutkin jo näkyvillä, mutta näin pohjoisen asukkaalle se on kyllä vaikea paikka. Miten niille Saariselän reissuillekin nyt käy...

Takaisin ajelimme sunnuntain hienoisessa lumisateessa. Kultainen naapuri oli huolehtinut posteistamme ja kolannut pihamme. Oli ihana tulla kotiin taas.