Toissa lauantaina olin kummitätini 90-vuotispäivillä, viime lauantaina serkkupojan 50-vuotispäivillä ja ensi lauantaina on Hänen setänsä hautajaiset. Ei siis vapaata viikonloppua koko heinäkuussa.
Eikä kyllä viikoillakaan juuri huilailtu. Mökiltä löytyi sillantekoa, kotoa maalaushommia ja suunnitelmissa humusivat vielä Naapurivaaran bugg-kurssitkin. Neljä tuntia hiostavassa säässä olisi pitänyt jaksaa! Mutta kun olimme saaneet tanssivaatteet päällemme, hikeä pukkasi heti lähes litrakaupalla, niin että asut olisi pitänyt jo vaaralle päästyä vaihtaa kuiviin, joten yhteistuumin kiskoimme ne pois ja jättäydyimme suosiolla kodin armahtavien seinien sisälle. Eihän me olisi jaksettu! Mitästä tyhjää... Niinpä "pukkikurssi" sai jäädä.
Tänään kyllä sitten suoriuduimme kyseiselle Napikselle radio(päivä)tansseihin, joita vauhditti talkootyönä seitsenhenkinen Haavekuva-orkesteri paikkakuntalaisten solistien avustuksella. Lavalöylyt olivat kovat, mutta me kaikki viitisensataa kanssatanssijaa löylyttelimme samoilla lauteilla, joten emme toisistamme poikenneet mitenkään. Ja nämä vanhenevat käpälät jaksoivat yhä vain kantaa ja riekuttaa. Hikikarpalot valuivat selkää pitkin, naama oli vesihelmillä ja välillä varmaan sääriäkin pitkin pisaroi. Tauoilla käytiin veskissä imeyttämässä kasvoilta enimmät kosteudet, joku kuivasi siellä föönillä mekkoaan jne. Mutta kunnialla selvittiin. Ja sitten kotona suorin jaloin suihkuun - ja puntariin.
Tasan ne eivät käy onnen lahjat: Hän oli menettänyt painostaan toista kiloa, minä sata grammaa...
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
HEINÄKUUN HELTEISSÄ
Tunnisteet:
bugg,
Haavekuva,
LEPATUSTA JA LIITELYÄ,
liikunta,
MINUN KAINUUNI,
Napis,
tanssi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
LUETUIMMAT
-
Loskaista on, jalat kastuvat. Illalla Pinjuska kääriytyy mummiin, käy masun päällä rauhoittumassa, sitten linnoittautuu kainaloon. ...
-
Hyvää Joulua! :) ”Teille on syntynnä Vappaottaja”, eli Luukkoan jouluevankeljumi kaenuulaesittaen: Siihe aekaan Aokusti-keisari anto me...
-
Mökkimatkalla aikaudun Iihin , jossa asuin noin 34 vuotta sitten. Ihmettelen ja loksauttelen leukojani tuon tuostakin, sillä kovin palj...
-
Mummi oli nostelemassa karjalanpiirakoita pöydälle, kun hän kuuli auton kaartavan pihaan. Hän meni ovelle. Kun se aukesi, takana seisoi ma...
-
Seitsemän vuoden sisällä olen kokenut kolme leikkausta, joista ensimmäinen oli kaikkein kipein, satuttavin ja yllättävin. Silloin minut leik...
-
--> Tämänkertaisen Rokualle tulon syyksi paljastukoon nyt se, että kahdestaan halusimme juhlistaa päivää, jolloin tulee vierähtänee...
-
Kävimmepä sunnuntaina vaihteeksi ihailemassa Suomussalmelle perustetun Teatteri Retikan perushahmoa Eero Schroderusta . Tällä kertaa hän esi...
-
Oi mikä tärkeä päivä tänään perheessämme onkaan! Pepille nimittäin aukeaa tänään opin ohdakkeisen tien ensimmäinen, salaperäinen ja ikimuist...
-
Renkaat humisevat vaimeasti, kun tie ahmii autoa. Puristan rattia ja koetan karistaa mielestäni siellä pörrääviä ajatuksia, mutta ne ilkkuva...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti