Yhdeksältä sitten tietysti köhäkkätansseihin, joissa peräti kuusi haitaria ja yhdet rummut löivät kintuille tahtia. Paikkakunnan oma harmonikkakerho siellä oli esiintymässä. Kylläpä hiki lensi, puserot olivat märkinä ja väliin minusta tuntui, että ihan hameenhelmoja myöten se hiki kasteli... Hyvin me kuitenkin jaksettiin, polkkaa ja jenkkaa myöten, me ikinuoret... Ja puoliltaöin käveltiin ihanassa suviyössä anoppilaan ja hiivittiin vintille. Unta minulla kesti sen neljä tuntia, mutta toisilla onneksi enemmän.
Tänään sitten tuli tallailtua kotikaupungin kävelykatua pitkin ja poikin, välillä istuttiin korokkeen edessä nautiskelemassa hengen ravintoa. Kuuma oli sielläkin, joten kotiin taisi tulla aika väsynyt joukko. Mutta huomenna sinne varmaan uudelleen. Minnepä muuallekaan sitä osaisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti