torstai 5. elokuuta 2010

SE SYKKII SITTENKIN

Terveys, tuo usein itsestään selväksi luultu ja jonka aikaisemmat temppuilut on unhoituksen yöhön kätketty, muistuttelee, ettei kaikki välttämättä ihan niin hienosti ikuisesti jatkukaan. Eilisaamun saldo: noin 280/145, pulssi 30 ja illan: 102/60, pulssi 42. Heilahtelu sen verran hurjaa, etten pystyssä pysynyt.

Yöunille vaipuessani en ollut yhtään varma paikasta, jossa heräisin. Luotin kuitenkin enkeliini. Hän veisi minut minne pitääkin. Hänen sylissään kai nukuinkin. 

En tiedä, johtuiko tämä helteestä, sähköä uhkuvasta ilmasta vai suunnattomasta mielipahasta. Tuntosarveni toimivat liian herkästi. Vähempikin riittäisi, olisi hiukan helpompaa.

Miksikö en mennyt lääkäriin? Siellä olen aikoinani kulkenut kylliksi asti, sitä paitsi minut olisi pitänyt kantaa sinne ja olin yksin. Kokemuksesta tiedän kuitenkin, etten siellä olisi juuri sen kummemmaksi tullut. Viimeksi puolalainen lääkäri väitti, ettei pulssi voi olla matala silloin kun verenpaine on korkea. Mitannut ei kuitenkaan silloin, antoi vain kahden vuorokauden koneen mukaani. Siitä selvisi, että sydämenlyöntini pitää välillä lähes kolmen sekunnin taukoja. Hän antoi lääkkeeksi astmalääkettä; siinä kuulemma on sivuvaikutuksena sydämen toiminnan kiihtyminen. Jos se ei tepsi, seuraavaksi laitetaan tahdistin...

Söin muutaman päivän niitä ja tulin niin kipeäksi, että heitin ne hiiteen ja narrasin lääkärille, että hyvin toimii. Niinpä tahdistintakaan ei ole. Ulkopuolisia tahdistimia on kuitenkin ympärilläni sen verran, että se sykkii yhä, sittenkin. Se sydän. Siksi.

1 kommentti:

Sylviira kirjoitti...

Hih, ensin laitoin, että alapaine oli 245, mutta ei kai se sentäs niin kamalan paljon ollut, en tiedä, kestääkökään kukaan sellaista. Pitäisi ihan tarkistaa jostakin.

LUETUIMMAT