Terveys, tuo usein itsestään selväksi luultu ja jonka aikaisemmat temppuilut on unhoituksen yöhön kätketty, muistuttelee, ettei kaikki välttämättä ihan niin hienosti ikuisesti jatkukaan. Eilisaamun saldo: noin 280/145, pulssi 30 ja illan: 102/60, pulssi 42. Heilahtelu sen verran hurjaa, etten pystyssä pysynyt.
Yöunille vaipuessani en ollut yhtään varma paikasta, jossa heräisin. Luotin kuitenkin enkeliini. Hän veisi minut minne pitääkin. Hänen sylissään kai nukuinkin.
En tiedä, johtuiko tämä helteestä, sähköä uhkuvasta ilmasta vai suunnattomasta mielipahasta. Tuntosarveni toimivat liian herkästi. Vähempikin riittäisi, olisi hiukan helpompaa.
Miksikö en mennyt lääkäriin? Siellä olen aikoinani kulkenut kylliksi asti, sitä paitsi minut olisi pitänyt kantaa sinne ja olin yksin. Kokemuksesta tiedän kuitenkin, etten siellä olisi juuri sen kummemmaksi tullut. Viimeksi puolalainen lääkäri väitti, ettei pulssi voi olla matala silloin kun verenpaine on korkea. Mitannut ei kuitenkaan silloin, antoi vain kahden vuorokauden koneen mukaani. Siitä selvisi, että sydämenlyöntini pitää välillä lähes kolmen sekunnin taukoja. Hän antoi lääkkeeksi astmalääkettä; siinä kuulemma on sivuvaikutuksena sydämen toiminnan kiihtyminen. Jos se ei tepsi, seuraavaksi laitetaan tahdistin...
Söin muutaman päivän niitä ja tulin niin kipeäksi, että heitin ne hiiteen ja narrasin lääkärille, että hyvin toimii. Niinpä tahdistintakaan ei ole. Ulkopuolisia tahdistimia on kuitenkin ympärilläni sen verran, että se sykkii yhä, sittenkin. Se sydän. Siksi.
torstai 5. elokuuta 2010
SE SYKKII SITTENKIN
Tunnisteet:
enkeli,
HAJATTELUA,
helle,
mielipaha,
MINUN KAINUUNI,
pulssi,
sydän,
tahdistin,
terveys,
verenpaine
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
LUETUIMMAT
-
Loskaista on, jalat kastuvat. Illalla Pinjuska kääriytyy mummiin, käy masun päällä rauhoittumassa, sitten linnoittautuu kainaloon. ...
-
Hyvää Joulua! :) ”Teille on syntynnä Vappaottaja”, eli Luukkoan jouluevankeljumi kaenuulaesittaen: Siihe aekaan Aokusti-keisari anto me...
-
Mökkimatkalla aikaudun Iihin , jossa asuin noin 34 vuotta sitten. Ihmettelen ja loksauttelen leukojani tuon tuostakin, sillä kovin palj...
-
Mummi oli nostelemassa karjalanpiirakoita pöydälle, kun hän kuuli auton kaartavan pihaan. Hän meni ovelle. Kun se aukesi, takana seisoi ma...
-
Seitsemän vuoden sisällä olen kokenut kolme leikkausta, joista ensimmäinen oli kaikkein kipein, satuttavin ja yllättävin. Silloin minut leik...
-
--> Tämänkertaisen Rokualle tulon syyksi paljastukoon nyt se, että kahdestaan halusimme juhlistaa päivää, jolloin tulee vierähtänee...
-
Kävimmepä sunnuntaina vaihteeksi ihailemassa Suomussalmelle perustetun Teatteri Retikan perushahmoa Eero Schroderusta . Tällä kertaa hän esi...
-
Oi mikä tärkeä päivä tänään perheessämme onkaan! Pepille nimittäin aukeaa tänään opin ohdakkeisen tien ensimmäinen, salaperäinen ja ikimuist...
-
Renkaat humisevat vaimeasti, kun tie ahmii autoa. Puristan rattia ja koetan karistaa mielestäni siellä pörrääviä ajatuksia, mutta ne ilkkuva...
3 kommenttia:
Hih, ensin laitoin, että alapaine oli 245, mutta ei kai se sentäs niin kamalan paljon ollut, en tiedä, kestääkökään kukaan sellaista. Pitäisi ihan tarkistaa jostakin.
aika hidas syke sinulla on..ja paineetkin outoja..minulla on verenpaine lääkitys , ennen sitä on keskimäärin paineet yläp. 190/ alap.90 ja syke usein korkea 120 laski levossa. Nitroja on ja astmalääke. Enkelin syliin on laskeuduttava joka ilta niinkuin sinäkin, luottaen kotiin vie
Onhan minullakin toki lääkitys ollut verenpaineeseen jo vuosikymmeniä, elinolosuhteiden vuoksi, mutta aina eivät nekään tuo helpotusta. Syke on todellakin hidas ollut aina ja tahdistinta ehdottavat silloin tällöin, mutta vielä sitä ei ole toteutettu. Nukuttamista vähän pelkäsin, että entäpä jos syke tippuu vieläkin alemmaksi, mutta anestesialääkäri vakuutti, että heillä on välineet, joilla voi väliaikaisesti tahdistaa.
Lähetä kommentti