Mummi sanoi varovasti: - Moi.
- Moi. Meillä on kengät jalassa. Me tullaan sinne! kaikui riemukas ääni luurista.
Mummi ei erottanut, kumpi puhui, kieku vai kaiku, äänet ovat ihan samanlaiset ja nuorempikin on oppinut käyttämään sanoja taidokkaasti, joten ei se mikään ihme olekaan.
- Ihanaa, mummi vastasi. – Tervetuloa!
- Nyt mä pyöritän sua, ilmoitti ääni.
- Pyöritä vain, mummi lupasi.
Kun vähään aikaan ei kuulunut mitään, hän tiedusteli: - Joko olet pyörittänyt tarpeeksi?
Vastausta ei ilmeisesti joudettu antamaan, sillä pakkaustoimet kahisivat taustalla. Näköjään puhelimen ja siinä samalla mumminkin pyörittäminen oli päättynyt.
- Moi moi, kuului vielä hätäisesti ja hädin tuskin mummi ennätti toivottaa hyvää matkaa, kun luurista rupesi kuulumaan tuut tuut tuut. Kiireinen reissumies karkasi keräämään teepaitoja, pikkareita, sukkia, sortseja...
Ukki haki kaksi turvaistuinta autoon. Nyt vain oottelemaan iltaa, junaa ja Peppinjaa. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti