Eilen käytiin tunnin pituisella metsälenkillä. Kälyn mies oli ajanut lumikelkalla reittiä, joten ei tarvinnut umpea kahlata. Hyvä oli ilma, helppo hengittää eivätkä varpaat eivätkä sormetkaan valitelleet.Mitä nyt nenä pakkautui Petteri Punakuonoa matkimaan... Metsä oli pukeutunut hurmaavaan asuun, jäniksen ja ketun jäljet yhytimme tuon tuostakin. Hiljenimme hetkeksi kuuntelemaan puron vienoa solinaa kevyen jääkerroksen alta.
Onnea, Suomi-neito!