Saunatarvikevati odottaa ovenpielipenkillä. Tuijotan telkkaria, väliin kelloa. Pitkä on odottavan aika.
VIHDOINKIN! Vati käsivarrelle, lopposet jalkaan, hissi ja alimman kerroksen ovet. Pieni pyyhe pesuhuoneen oven eteen lattialle sekä kevyt kumimatto pesuhuoneeseen.
Pesuhuone on iso, sen lattia on pitkä, joten matka lauteille on pelottava. Suihku, kiulu, löylyvesi ja lauteille itse hommaamiani pikkuportaita pitkin. Viivyn vain hetken, sillä sydän ei tykkää liian kuumasta. Joku näkymätön on nostanut vadista pesuharjan valmiiksi suihkutelineelle, en kummastele sitä yhtään, kiitän vain ja tartun toimeen. Pesu, huoahdus pukuhuoneen penkillä, ovien avaaminen käytävälle ennen vadin kanssa lähtemistä, hissi ja kotiovi. Vati ovenvieruspenkille, pyyhe naulaan kuivumaan, lopposet kaappiin ja saunavehkeet omille paikoillensa. Kampa, yöpaita ja sukat.
Kaikki tekemäni harkitsen tarkasti, en hötkyile, sillä tasapainoaisti on tärkeä. Se horjahti ensimmäisen syövän myötä eikä toinen syöpä mitenkään auttanut asiaa. Vasta silloin ensimmäisen syöpäleikkauksen jälkeen ymmärsin, että olin vanha, sitä ennen en edes ymmärtänyt ajatella asiaa, kuljinhan kuntosalilla, juoksin, uin ja tein mitä ennenkin. Paitsi tanssinut en enää. Se loppui kertarysäyksellä noin 8 vuotta ja 4 kk sitten.
2 kommenttia:
Hyvää alkanutta vuotta, Sylviira!
Tasapainoaistin ja kaikkien muidenkin aistien olemassaolon
huomaa vasta sitten, kun ne tekevät tenän.
Näin kävi itselleni viimeisen "laakin" jälkeen. Yritän silti liikkua ihan yksiksenikin, enkä antaa pelolle liikaa tilaa. Ja jonkinlaista tasapainottelua on sekin,
kun yrittää pitää pääkopan kasassa - kaikesta huolimatta-
vaikka se välillä onkin vaikeaa. Terveiset! AZ
Hei AZ! Kyllä minäkin lenkkeilen sauvojen avulla silloin kun sää sallii ja lonkka on hiljaa. Olen uhannut ruveta juoksemaankin pikkuhiljaa, kunhan lumet sulavat. :D Hyvää Uutta Vuotta sinnekin!
Lähetä kommentti