lauantai 22. helmikuuta 2014

"SÄ OOT MUMMI NIIN IHANAN PEHMEÄ"

Illalla sain täyshoidon. Pinja hieroi varpaitani, koipiani, masuani, kasvojani ("ihan hellästi ja varovasti vaan") sekä hartioitani, ja rentoutui itse välillä selkääni vasten rätköttämällä. Peppi viilasi kynsiäni. Sekä sormista että varpaista. Sen jälkeen minut taputeltiin vetreäksi ja letkeäksi. "Sä oot mummi niin ihanan pehmeä!"

Tänään lähtivät. Väsy ja haikeus jäi. Hiljaisuuteen tottuneena jo melske uuvuttaa, mutta kun mummi kareutuu ja selittää, mistä takajaloilleen nousi, lapset ymmärtävät sen - ja jatkavat rakastamistaan. Se se sitä maailman ihaninta ja puhtainta rakkautta on, jos mikä!


4 kommenttia:

Irja Viirret kirjoitti...

Olipa onnellinen juttu:) Lapsenlapset ovat niin MUST!

Sylviira kirjoitti...

Niin. :D

Minttuli kirjoitti...

Oi, ihania hetkiä yhdessä. Meillä on niin samanlaista 8-vuotiaan kanssa, tosin liian harvoin nähdään!

Sylviira kirjoitti...

Harvoin mekin nähdään, mutta silloin kun nähdään, kirjoittelen niistä hetkistä pikkuisia juttuja muistiin; kerään heille ikään kuin historiaa. :) Ja luen minä niitä välillä itsekin, kun ikävä riepoo.

LUETUIMMAT