maanantai 6. tammikuuta 2014

KIELLETTY, ELÄ LUE!

Katsoin tallentamaani Inhimillistä tekijää, eron kokeneiden naisten, hyljättyjen tarinaa. Kaikki he olivat suhteellisen vähän aikaa olleet, alle 30 vuotta naimisissa, kunnes mies jätti. Minulla oli yli 40 vuotta, en saanut jäädä entiseen kotiini, vaan jouduin rakentamaan uuden kotini ensimmäisestä lusikasta alkaen, enkä saanut siitä mitään korvausta myöhemmin. Patja yksiön lattialla ja hirvittävä huuto kurkussa. Hiljennetty, sillä eihän sitä kerrostalossa... Yhä se tuska elää, en ole päässyt eroon, tuuliajelen, rakastan  yhä. Olenko loppuikäni tässä tilassa? Hienosti ja kypsyneesti nuo naiset pokkana väittävät, että he ovat päässeet katkeruudesta. Odotan innolla sitä hetkeä. Minulla oli hyvä liitto, toinen vain kaipasi enemmän.
Minussa ei ollut riittävästi poweria. Nyyh.

Ja suku (siis se ex) ei taatusti tykkää tästä postailusta. Eihän nyt tunteitaan saa missään nimessä kertoa muille! Mutta eihän mulla ole mitään menetettävää enää. Olenko lastenkirjailija vai jokin muu huuhaa, se ilmenee myöhemmin. Näistäkin tunteista joskus kirjoitan, mutten tiedä, onko se paperi- vai jokin muu nykyversio...

Ja kukaan ei puhu siitä enkelistä...
Joka on tukenut, pidellyt sylissä, lohduttanut.
Välittänyt minusta, vaikka exästä tunteella kirjoitan.
Pitänyt elämässä kiinni. Vakuuttanut, etten ole mikään hylkiö.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Mielenkiintoisia runoja. Kirjoita joskus siitä sinun enkelistä.
t. enkelifani

Sylviira kirjoitti...

Kiitos. Olenhan minä kirjoittanut enkelistäni vähän väliä, tarkemmin en kai uskallakaan. :)

LUETUIMMAT