Seniorikuntolomalle köröttelen, kuuntelen ja... Navigaattori ohjaa, enhän muuten älyäisi paljonkaan, tai sitten menisin mutkaillen. Tosin navigaattori ei huomauta kaistanvaihdosta ja saan aikaiseksi sydämentykytyksiä niin takana tulijalle kuin itsellenikin, kun olen täräyttämäisilläni liikenteenjakajaan ja korjaan vaistomaisesti. Huh, onneksi takanatulijalla on hoksottimet korvien välissä ja enkeli sujauttaa kärryni sopivaan kohtaan. KIITOS!
Perillä kohtaan ihanan seniorittaren, joka järjestää minut mukavan kämppiksen hoiviin ja pääsen heti mukaan uuden porukan tempauksiin. Iloinen ja virkeä Ninni infoaa meitä ja lupaa pysyä rinnallamme koko ajan, ja hups, kohta ollaankin jo jumppapuvuissa. Niin... jotkut oikeassa paikassakin jopa, mutta minä paukapää vaan syöksyn huoneeseen vaihtamaan asua enkä sitten enää löydäkään muita. Istun yksin ja pohdin, lähtisinkö jo takaisin kotiin...
Onneksi huonetoveri palaa, sieppaa minut päivällisporukkaan ja alan kotiutua. Vartin päästä Ninnin lisäksi ainoa ulkopuolinen ohjaaja, Suvi, venyttää meitä, niin että luultavasti olen lähtiessäni pitempi kuin tullessani. Illalla en jaksa enää saunaan, pitää hoitaa näitä kontakteja...
Huonetoveri, hurjimus, on käynyt uimassa... HUI!
Illalla rantasaunan takkahuoneessa laulamme, paistamme makkaraa, kisailemme.Valehtelijoiden klubi.
Wau, mitkä hoksottimet joillakin!
2 kommenttia:
nyt minä kadehdin sinua, kaipaan niin kovasti kuntoutusta, pääsyä johonkin ryhmään mukaan, osaksi jotain uutta tekemisen meininkiä.. voi että kaipaan, on nivelkipuja ja paljon, kun vois repiä ne irti, tekisin sen. no en nyt niin kade ole, että en toivoisisi sinulle mitä ihaninta kuntoilun aikaa, toivon että saat kokea myös henkistä virkistymistä, kaikkien myllerrysten jälkeen. Iloa, ja uusia ystäviä, lämpimin terveisin
Kiitos, kulta Aikatherine! Täkäläiseen senioriryhmään vasta tutustun ja ahh, niin hyvältä se tuntuu... <3 Voi kun sinullekin löytyisi sopiva paikka! Halit.
Lähetä kommentti