Kainuu? Kainuulainen?
Mikä? Kuka? Missä? Milloin?
Minä en enää ole.
Mikään? Kukaan? Missään? Milloinkaan?
Tai... olen kai, jotenkin, jotakin, jossakin...
Ainakin kainuulainen lienen loppuun saakka, sitä ei minulta kukaan pysty riistämään, ei kukaan pois sydämestäni pyyhkimään.
Mutta Elämä... Niin, se nakkasi minut pois rakkaasta Kainuustani, minun Kainuustani. Lähellä kuitenkin nyt lapset, lapsenlapset, sisko ja sydämeni sisko. Se riittää?
Sydän vain on yksin ja äänetön, sillä sen syke jäi Kainuuseen, samoin piskuinen mökkini.
Mutta enkelit kantavat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti